Dupont Lajoie
| Dupont Lajoie | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Yves Boisset |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Vladimir Cosma |
| Kuvaaja | Jacques Loiseleux |
| Leikkaaja | Albert Jurgenson |
| Lavastaja | Jacques d’Ovidio |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Sofracima |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 103 minuuttia[1] |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Dupont Lajoie on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut Yves Boissetin ohjaama ranskalainen draamaelokuva, jonka pääosissa ovat Jean Carmet, Pierre Tornade, Pino Caruso ja Jean Bouise.[2] Elokuvan käsikirjoituksen laativat Yves Boisset, Jean-Pierre Bastid, Jean Curtelin ja Michel Martens.[2][3] Elokuvan käsikirjoitus julkaistiin romaanina vuonna 1975. Elokuvan tuottajina olivat Gisèle Rebillon ja Catherine Winter.[2][3]
Dupont Lajoie sai inspiraationsa tosielämän 1970-luvun alun rasistisista murhista, jotka tapahtuivat eteläisessä Ranskassa, erityisesti Marseillessa kesällä 1973.[2][4] Elokuva kilpaili vuoden 1975 Berliinin elokuvajuhlilla, missä Yves Boisset oli ehdokkaana pääkilpailussa parhaan elokuvan Kultaisen karhun saajaksi.[2][5] Boisset palkittiin muun muassa tuomariston Hopeisella karhulla.[2][6][7]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisilaisen kahvilan omistaja Georges Lajoie (Jean Carmet), hänen vaimonsa Ginette (Ginette Garcin) ja heidän poikansa Léon (Jacques Chailleux) matkustavat jokakesäiselle lomalleen Louloun (Robert Castel) leiripaikkaan Ranskan Rivieralle. Paikalla he tapaavat vanhat ystävänsä, Schumacherit (Michel Peyrelon ja Odile Poisson) ja Colinit (Pierre Tornade, Pascale Roberts ja Isabelle Huppert). Colinien tytär Brigitte (Huppert) on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi, jota Georges alkaa silmäillä. Eräänä päivänä Georges ja Brigitte jäävät kahden kesken, jolloin Georges yrittää raiskata hänet. Kun Brigitte tappelee vastaan, Georges yrittää saada hänet ruotuun lyömällä tätä. Georges kuitenkin vahingossa tappaa Brigitten, jonka jälkeen hän hätääntyneenä piilottaa tytön ruumiin lähelle arabialaisten maahanmuuttajatyöntekijöiden parakkeja. Kun Brigitten ruumis löydetään, Georges alkaa levittää huhua, että arabit murhasivat tytön ja yllyttää lynkkausjoukkoa arabien kimppuun. Hetken ajan tilanne näyttää siltä, että Georges, hyvin tavallinen mies, saa vieritettyä rikoksensa muiden harteille.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jean Carmet | … | Georges Lajoie |
| Pierre Tornade | … | herra Colin |
| Pino Caruso | … | Vigorelli |
| Jean Bouise | … | komisario Boulard |
| Pascale Roberts | … | rouva Colin |
| Robert Castel | … | Loulou |
| Michel Peyrelon | … | Albert Schumacher |
| Ginette Garcin | … | Ginette Lajoie |
| Victor Lanoux | … | voimamies |
| Isabelle Huppert | … | Brigitte Colin |
| Jacques Villeret | … | Gérald |
| Odile Poisson | … | rouva Schumacher |
| Jacques Chailleux | … | Léon Lajoie |
| Jean-Pierre Marielle | … | Léo Tartaffione |
| Abderrahmane Ben Kloua | … | Saïd |
| François Cadet | … | Léglise |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dupont Lajoie kuvattiin lähinnä Fréjusin kunnassa Varin departementissa.[2] Elokuvan tuotantoyhtiönä oli Sofracima.[2][3][8] Elokuvan kuvauksia riivasivat ulkopuolisten aiheuttamat väkivaltaisuudet, sillä elokuvan aihe oli kuvauksien aikaan Varissa vielä hyvin arkaluonteinen.[2]
Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dupont Lajoie sai ensi-iltansa Ranskassa 26. helmikuuta 1975, oli Cinema International Corporationin (CIC) teatterilevittämä ja keräsi teatterikierroksensa aikana 1 454 541 katsojaa; elokuva oli Ranskassa vuoden 1975 25. katsotuin elokuva.[1][2] Kuten myös elokuvan kuvauksissa, väkivaltaisuudet elokuvan ympärillä jatkuivat vielä julkaisunkin aikaan.[2] Useat Dupont Lajoien esitykset jouduttiin perua levottomuuksien vuoksi.[2]
Dupont Lajoie julkaistiin ensimmäisen kerran DVD:lle Ranskassa 2. elokuuta 2007.[2]
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Palkinnot ja ehdokkuudet | |||
|---|---|---|---|
| Palkinto | Kategoria | Ehdokas | Tulos |
| Berliinin elokuvajuhlien Kultainen karhu | Paras elokuva | Yves Boisset | Ehdokkuus |
| Berliinin elokuvajuhlien Hopeinen karhu | Tuomariston erikoispalkinto parhaasta elokuvasta | Voitto | |
| Berliinin elokuvajuhlien Interfilm-palkinto | Voitto | ||
| Berliinin elokuvajuhlien Berliner Morgenpostin lukijoiden tuomaristopalkinto | Voitto | ||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b DUPONT LAJOIE jpbox-office.com. JP’s Box-Office. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m DUPONT LAJOIE allocine.fr. AlloCiné. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b c Dupont Lajoie (1974) Yves Boisset cinema.encyclopedie.films.bifi.fr. Ciné-Ressources. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
- ↑ 1973 : un été raciste cqfd-journal.org. CQFD. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
- ↑ Dupont Lajoie unifrance.org. UniFrance. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
- ↑ Dupont Lajoie (1975) allmovie.com. Allmovie. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
- ↑ PRIZES & HONOURS 1975 berlinale.de. Berlinale. Arkistoitu 11.8.2018. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Dupont-Lajoie (1975) elonet.fi. Elonet. Viitattu 23.5.2017. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dupont Lajoie Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Dupont Lajoie Elonet.
- Dupont Lajoie AllMoviessa. (englanniksi)
- Dupont Lajoie AlloCinéssä (ranskaksi)
- Dupont Lajoie UniFrancessa (ranskaksi)
- Dupont Lajoie JP’s Box-Officessa (ranskaksi)