Dryope (Dryopsin tytär)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dryope muuttumassa puuksi. Antonio Tempestan kuvitusta Ovidiuksen Muodonmuutoksiin vuodelta 1606.

Dryope (m.kreik. Δρυόπη, Dryopē) oli kreikkalaisessa mytologiassa nymfi, joka muuttui puuksi. Dryope oli joko Dryopsin ja Polydoren tai Eurytoksen tytär. Hän oli Andraimonin vaimo ja synnytti Apollonille Amfissoksen.[1][2]

Dryopen tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antoninus Liberalis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antoninus Liberalis kertoo Dryopen tarinan seuraavasti.[1][2][3] Kun Dryope oli paimentamassa Oita-vuorella, hän ystävystyi hamadryadinymfien kanssa. Nämä opettivat häntä laulamaan hymnejä jumalille ja tanssimaan. Eräällä kerralla Apollon näki Dryopen, ja muutti itsensä kilpikonnaksi saadakseen hänet. Nymfit leikkivät kilpikonnalla, ja Dryope otti sen syliinsä. Silloin Apollon muutti itsensä käärmeeksi, jolloin nymfit pakenivat. Niin Apollon jäi kahden Dryopen kanssa ja makasi hänet.[1][2]

Myöhemmin Dryope meni naimisiin Oksyloksen pojan Andraimonin kanssa ja synnytti Apollonille pojan, Amfissoksen. Amfissos rakensi aikuiseksi vartuttuaan Oitan kaupungin ja Apollonille omistetun pyhäkön. Kerran, kun Dryope oli pyhäkössä, hamadryadit veivät hänet ja kätkivät hänet metsään. Hänen tilalleen pyhäkköön he jättivät kaivon ja poppelipuun. Niin Dryopesta tuli yksi nymfeistä. Amfissos rakensi nymfeille pyhäkön, johon kukaan aikuinen nainen ei saanut astua.[1][2]

Ovidius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ovidius puolestaan kertoo Muodonmuutoksissaan Dryopen tarinan seuraavasti.[2][4] Dryope ja Iole olivat sisaruksia. Dryope oli miehensä Andraimonin rakastama ja onnellinen ensimmäisen lapsensa Amfissoksen syntymästä. Eräänä päivänä sisaret kävelivät virran rantaan. Ylänkö oli myrttien peitossa. He aikoivat kerätä kukkia muodostaakseen seppeleitä nymfien alttareille. Dryope kantoi lastaan ​​rinnallaan, kallisarvoista taakkaa, jota hän hoiti kävellessään. Veden lähellä kasvoi lootuskasvi, täynnä purppuraisia ​​kukkia. Dryope keräsi niitä ja tarjosi niitä vauvalle, ja Iole aikoi tehdä samoin, kun hän huomasi verta tippuvan kohdista, joissa hänen sisarensa oli katkaissut varret. Kasvi ei ollut mikään muu kuin nymfi Lotis, joka paettuaan takaa-ajajaa oli muuttunut tähän muotoon.[5]

Dryope, kauhuissaan nähdessään, mitä oli tehnyt, olisi mielellään kiiruhtanut paikalta, mutta huomasi jalkansa juurtuneen maahan. Hän yritti vetää niitä pois, mutta ei voinut liikuttaa muuta kuin yläraajojaan. Hiljalleen hän muuttui puumaisemmaksi, alhaalta ylöspäin. Ahdingossa hän yritti repiä hiuksiaan, mutta huomasi kätensä olevan jo täynnä lehtiä. Vauva tunsi, että hänen äitinsä rintakehä alkoi kovettua ja maito lakkasi valumasta. Iole katseli sisarensa surullista kohtaloa, eikä voinut auttaa. Silloin Andraimon, Dryopen aviomies, lähestyi isänsä kanssa. Kun he kysyivät Dryopea, Iole osoitti heille uudesti muotoututta puuta. He syleilivät tuon vielä lämpimän puun runkoa ja antoivat suudelmansa sen lehtiin.[5]

Nyt Dryopesta ei ollut jäljellä muuta kuin hänen kasvonsa. Hänen kyyneleensä valuivat edelleen ja putosivat hänen lehtiinsä, ja hän puhui: ”En ole syyllinen. En ansaitse tätä kohtaloa. En ole loukannut ketään. Jos puhun valheellista, tuhoutukoon lehteni kuivuudesta ja hakattakoon runkoni poltettavaksi. Ota tämä vauva ja anna se hoidettavaksi. Tuotakoon hänet usein ja hoidettakoon häntä oksieni alla ja leikkiköön hän varjossani ja, kun hän on tarpeeksi vanha puhumaan, opetetaan häntä kutsumaan minua äidiksi ja sanomaan surullisesti: 'Äitini on piilossa tämän kuoren alla.' Mutta kehota häntä olemaan varovainen joen rannoilla ja varomaan, kuinka hän poimii kukkia muistaen, että jokainen pensas, jonka hän näkee, voi olla valepuvussa oleva jumalatar. Hyvästi, rakas aviomies ja sisko ja isä. Jos säilytät rakkauden minua kohtaan, älä anna kirveen haavoittaa minua, äläkä anna eläinten purra ja repiä oksiani. Koska en voi kumartaa, kiipeä tänne ja suutele minua. Ja nosta lapseni, jotta voin suudella häntä. En voi puhua enempää, sillä jo kuori etenee niskaani ja pian peittää kasvoni. Sinun ei tarvitse sulkea silmiäni, kuori sulkee ne ilman apuasi.” Sitten huulet lakkasivat liikkumasta, ja Dryopen elämä sammui, mutta oksat huokuivat elämän lämpöä vielä jonkin aikaa pidempään.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Smith, William: ”Dryope”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. a b c d e Dryope Theoi Greek Mythology. Viitattu 18.20.2023.
  3. Antoninus Liberalis: Kokoelma muodonmuutoksia (Metamorfōseōn synagōgē) 32.
  4. Ovidius: Muodonmuutoksia 9.326–393.
  5. a b c Bulfinch, Thomas: Bulfinch's Mythology. Lee & Shepard, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2023). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]