Dobsonin spektrofotometri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dobsonin spektrofotometri D071 säteilylaboratorion katolla, Meteorologischen Observatorium Lindenberg

Dobsonin spektrofotometri on laite, jolla voidaan mitata otsonin määrää ilmakehässä. Laitteen kehitti Gordon Dobson 1920-luvulla, ja se on ensimmäinen otsonin mittaamiseen käytetty väline. Dobsonin spektrofotometri mittaa otsonin määrän mittauspisteen yläpuolisessa ilmakehässä vertaamalla auringonsäteilyn intensiteettiä kahdella eri aallonpituudella, joista toista otsoni absorboi voimakkaasti, toista heikosti. Sillä voidaan mitata myös otsonin pystyprofiili eli pystysuuntainen jakautuminen ilmakehässä.

Dobsonin spektrofotometrin avulla on mitattu pisimmät aikasarjat otsonin määrän vaihteluista ilmakehässä. Ne ovat tärkeitä nykyisen otsonikadon suuruutta arvioitaessa. Lisäksi perinteisillä, tarkoilla ja luotettavilla mittausvälineillä voidaan kalibroida nykyisiä, satelliittien avulla tapahtuvia otsonimittauksia. Vanhin otsonin mittaussarja on Sveitsistä vuodesta 1925 alkaen. Maailmanlaajuinen otsonin mittausverkosto perustettiin kansainvälisenä geofysiikan vuonna 1957. Nykyään maailmassa on noin sata mittausasemaa, joista monet tekevät säännöllisesti otsonimittauksia Dobsonin spektrofotometrilla.

Kehittyneempi versio Dobsonin spektrofotometristä on Brewerin spektrofotometri.