Distanssin paatos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Distanssin paatos (saks. Pathos der Distanz) tai välimatkan tuntemus[1] on filosofi Friedrich Nietzschen luoma käsite, joka tarkoittaa kriitikon ottamaa etäisyyttä kritiikin kohteeseen. Toisin kuin kaunainen kriitikko, joka pyrkii uudistamaan kritiikin kohteensa sisältä käsin, distanssin paatosta harjoittava kriitikko pyrkii kokonaan hylkäämään kritisoitavan ja luomaan sen tilalle jotain uutta. Esimerkki distanssin paatoksesta on aristokraattien tekemä pesäero rahvaaseen väestöön, mikä toimii Nietzschen mukaan korkeakulttuurin syntymisen lähteenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Deleuze, Gilles: Nietzsche ja filosofia (1962), suom. Tapani Kilpeiläinen, s. 13
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.