Harjaneilikka
| Harjaneilikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Neilikat Dianthus |
| Laji: | barbatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dianthus barbatus |
|
| Katso myös | |
Harjaneilikka (Dianthus barbatus) on kohokkikasvien heimoon ja neilikoiden sukuun kuuluva monivuotinen ruoho. Laji on tunnettu koristekasvina.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjaneilikka kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on lähes kalju. Lyhytripsiset lehdet ovat vähintään 10 millimetriä leveitä, tyvestä tupeksi yhteenkasvaneita ja vaihtelevat muodoltaan kapeansoikeista kapeansuikeisiin. Kukinto on lyhythaarainen ja tiheän huiskilomainen. Kukinnon tyvellä on siirottavia tukilehtiä. Kukat ovat isokokoisia. Verhiö on torvimainen ja ulkoverhiöllinen. Terälehdet ovat hammaskärkisiä ja niiden väri voi vaihdella valkoisesta tummanpunaiseen tai punavalkokirjavaan. Lisäteriö puuttuu. Emin vartaloita on kaksi kappaletta. Suomessa harjaneilikka kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on neliliuskaisesti aukeava kota.[1]
.jpg)
Harjaneilikka risteytyy ainakin pulskaneilikan (Dianthus superbus) kanssa. Risteymä tunnetaan lapinneilikan (Dianthus × courtoisii eli D. barbatus × superbus) nimellä.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjaneilikka on kotoisin Etelä-Euroopasta, mutta on viljelykarkulaisena levinnyt paljon alkuperäistä levinneisyysaluettaan laajemmalle.[1] Esimerkiksi Fennoskandiassa lajia tavataan Norjan, Ruotsin ja Suomen keskiosiin saakka.[3] Suomessa lajia on tavattu villiintyneenä eri puolella maata Oulun korkeudelle saakka.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viljelykarkulaisena tai viljelyjäänteenä harjaneilikkaa voi tavata esimerkiksi puutarhojen liepeillä ja lähipensaikoissa.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjaneilikka on yleinen puutarhojen koristekasvi.[1][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, L., Kurtto, A. & Lampinen, R. & Piirainen, M. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila. & P. & Väre, H. (toim.): Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 123.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 48.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 154.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Harjaneilikan (Dianthus barbatus) levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 16.9.2012.
- ↑ Den virtuella floran: Borstnejlika (Dianthus barbatus) (ruotsiksi) Viitattu 16.9.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- ITIS: Dianthus barbatus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Dianthus barbatus (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Dianthus barbatus (englanniksi)
|