Dahu

Kuvitus dahusta sen elinympäristössä vuoren rinteellä.

Dahu (joskus dahut) on kuvitteellinen villieläin, joka elää vuoristoalueilla, mikä on vaikuttanut sen fyysiseen kehitykseen monien sukupolvien ajan. Sen tunnusomainen ulkonäkö johtuu siitä, että sillä on toisella sivulla kaksi jalkaa, jotka ovat lyhyempiä kuin kaksi muuta. Täman ansiosta eläin pystyy seisomaan helpommin jyrkissä rinteissä. Dahu tunnetaan eri nimillä alueesta riippuen, ja joskus sen uskotaan ottavan linnun ulkomuodon.

Dahun olemassaolosta puhutaan yleensä maaseudulla, vitsinä joko helppouskoisille ihmisille tai kaupunkilaisille, jotka eivät tunne vuoristoeläimistöä (kuten Pyreneillä tai Alpeilla) tai yleisesti metsäeläimistöä, kuten Burgundissa. Melkein kaikkialla Ranskassa, Sveitsissä ja Aostanlaaksossa suullinen perinne kuvailee dahua ja sen metsästystä.

Legenda

Dahun kaikista tunnistettavin ominaisuus on se, että kaksi sen neljästä jalasta ovat lyhyempiä kuin muut; eroa ei ole etu- ja takajalkojen välillä (kuten kengurulla, oravalla tai jäniksellä), vaan eläimen vasemman ja oikean puolen jalkojen välillä.

Tämä jalkojen pituusero selitetään eläimen tyypillisellä elinympäristöllä, vuorien rinteillä. Evoluution tuloksena syntyneet eripituiset jalat helpottavat liikkumista rinteessä korkeuskäyrien mukaisesti, mutta pakottavat samalla sen kulkemaan aina samaan suuntaan, pystymättä koskaan kääntymään ympäri.

Dahun metsästys

Suullisen perinteen mukaan dahun metsästys tapahtuu pimeillä metsäpoluilla, joissa puusto on tiheää, ja joskus metsään lähdetään jopa yöllä.

Dahun metsästämiseen tarvitaan yksi säkki ja keppejä. Koputtamalla keppejä säännöllisesti puiden runkoja vasten, metsästäjät säikäyttävät eläimen ja näin saavat sen menettämään tasapainonsa. Vitsin kohteeksi joutunut "aloitteleva" metsästäjä jää vuoren juurelle odottamaan rinteeltä putoavaa dahua samalla kun "maaston paremmin tuntevat" ryhmäläiset nousevat rinnettä ylös, jotta dahu saadaan ohjattua oikeaan suuntaan.

Pois lähteneet ryhmäläiset lähtevät tässä vaiheessa itse asiassa takaisin kotiin, jättäen höynäytetyn metsästäjän metsään odottamaan. Odotettuaan tarpeeksi pitkään, kuulematta muiden metsästäjien ääniä, metsään hylätty ryhmäläinen joutuu palaamaan jalkaisin kotiin huonosti tuntemassaan maastossa.

Toinen, yksinkertaisempi menetelmä on dahun lähestyminen takaa päin ja päästämällä kutsuhuuto. Luonteeltaan seurallinen eläin ilahtuu toisen yksilön kiinnostuksesta ja lähtee seuraamaan ääntä. Kääntyessään dahu menettää kuitenkin tasapainonsa ja putoaa vuoren rinnettä pitkin.