Dagnija Zigmonte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dagnija Zigmonte (7. kesäkuuta 1931 Riika24. helmikuuta 1997 Riika[1]) oli latvialainen kirjailija.

Zigmonte syntyi palvelijaperheeseen. Saksalaisten tulkkina toiminut äiti pidätettiin vuonna 1945 ja karkotettiin Kuolan niemimaalle. Zigmonte asui sukulaisten luona,[1] valmistui Riian pedagogisesta instituutista vuonna 1954 ja työskenteli aikakauslehdissä[2].

Zigmonte tunnetaan lähinnä romaanikirjailijana, mutta hän on kirjoittanut myös kertomuksia, elokuvakäsikirjoituksia, muistelmia ja lastenkirjoja[1]. Ensimmäiset romaanit Saltais laiks (”Kylmä aika ”, 1957) ja Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon (Bērni un koki aug pret sauli, 1958) sijoittuvat saksalaismiehityksen aikaan[3]. Romaani Jūras vārti (”Meren portti”, 1960) herätti huomiota päähenkilöiden välisten suhteiden kuvauksellaan. Zigmonte kuvaa romaaneissaan etupäässä kaupunkilaisia ja heidän ihmissuhteitaan. Kolmiosainen romaani Adieņi (1993–1994) tarkastelee omaelämäkerrallisesti latvialaisten kohtaloita 1900-luvulla.[1]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon. Suom. Alli Airola. Moskova–Petroskoi: Edistys, 1964.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Dagnija Zigmonte Literatura.lv. Viitattu 15.7.2021.
  2. Dagnija Zigmonte Visuotinė lietuvių enciklopedija. Viitattu 15.7.2021.
  3. Zigmonte Dagnija Andrejevna Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 15.7.2021.