Dagnija Zigmonte
Dagnija Zigmonte (7. kesäkuuta 1931 Riika – 24. helmikuuta 1997 Riika[1]) oli latvialainen kirjailija.
Zigmonte syntyi palvelijaperheeseen. Saksalaisten tulkkina toiminut äiti pidätettiin vuonna 1945 ja karkotettiin Kuolan niemimaalle. Zigmonte asui sukulaisten luona,[1] valmistui Riian pedagogisesta instituutista vuonna 1954 ja työskenteli aikakauslehdissä[2].
Zigmonte tunnetaan lähinnä romaanikirjailijana, mutta hän on kirjoittanut myös kertomuksia, elokuvakäsikirjoituksia, muistelmia ja lastenkirjoja[1]. Ensimmäiset romaanit Saltais laiks (”Kylmä aika ”, 1957) ja Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon (Bērni un koki aug pret sauli, 1958) sijoittuvat saksalaismiehityksen aikaan[3]. Romaani Jūras vārti (”Meren portti”, 1960) herätti huomiota päähenkilöiden välisten suhteiden kuvauksellaan. Zigmonte kuvaa romaaneissaan etupäässä kaupunkilaisia ja heidän ihmissuhteitaan. Kolmiosainen romaani Adieņi (1993–1994) tarkastelee omaelämäkerrallisesti latvialaisten kohtaloita 1900-luvulla.[1]
Suomennettu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon. Suom. Alli Airola. Moskova–Petroskoi: Edistys, 1964.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Dagnija Zigmonte Literatura.lv. Viitattu 15.7.2021.
- ↑ Dagnija Zigmonte Visuotinė lietuvių enciklopedija. Viitattu 15.7.2021.
- ↑ Zigmonte Dagnija Andrejevna Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 15.7.2021.
| ||||||||||||||
