Džami
Maulānā Abdurrah-mānibn Ahmed Džami, myös: Abd al-Rahman Jami, (1414–1492) oli persialainen runoilija, oppinut ja suufi.[1]
Abd al-Rahman otti kirjailijanimensä Džamin kylältä, jossa hän vietti lapsuutensa, suunnilleen Mašhadin ja Heratin puolivälissä. Hän muutti nuorena poikana isänsä kanssa Heratiin ja opiskeli siellä teologiaa, arabian kielioppia ja kirjallisuutta. Hän jatkoi opintojaan Samarkandissa ja menestyi hyvin hadithin, astronomian ja matematiikan opinnoissa. Noin kolmekymppisenä hän koki jonkinlaisen uskonnollisen kriisin, ja joidenkin tietojen mukaan näki enneunen, joka käski hänen luopua opiskelusta ja suuntautua suufilaisuuteen.[1]
Džamin kirjallinen ura kesti lähes viisikymmentä vuotta. Hän kirjoitti runoja sekä persiaksi että arabiaksi ja yli 30 proosateosta.[1] Hänen tunnetuin proosateoksensa Lava’iḥ (Valonvälähdyksiä) käsittelee suufilaisen peruskäsitettä olevaisuuden ykseydestä, ja siihen sisältyy kommentteja muiden suufilaisten mystikoiden töihin. Džamin tunnetuin runokokoelma on seitsemänosainen Seitsemän valtaistuinta (joka tarkoittaa myös Otavan tähtikuviota).[2]
Maulānā Abdurrah-mānibn Ahmed Džami osoitti edeltäjiinsä Nizamiin ja Rumiin verrattuna enemmän tyylillistä kykyä kuin itsenäistä luovaa voimaa. Muutamia hänen lyyrillisistä runoistaan, samoin kuin opetusrunot ”Jūsuf” ja ”Zalīkhā” sekä ”Leilā” ja ”Medžnūn”, on käännetty saksaksi. Suorasanaisessa kertomuksessa ”"Behāristān” Dzami jäljittelee Sa’din ”Ruusutarhaa” ja teoksessaan ”Nafahātu-l-uns” hän esittää noin 600 kuuluisan pyhän miehen elämäkerrat. Džamin elämäkerran on julkaissut 1840 Vinzenz Edler von Rosenzweig, joka on myös saksantanut runoja.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Džami Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
