Curium(III)oksalaatti

Curiumoksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero	15929-88-1
PubChem CID	[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava	Cm2(C2O4)3
Moolimassa	940,22 g/mol (248Cm dekahydraatti)
Ulkomuoto	vaaleanvihreä kiinteä aine
Liukoisuus veteen	ei liukene
	Infobox OK

Curium(III)oksalaatti tai curiumoksalaatti Cm₂(C₂O₄)₃ on radioaktiivisen alkuaine curiumin oksalaatti. Se esiintyy tavallisesti kidevedellisenä dekahydraattina Cm₂(C₂O₄)₃·10H₂O.

Curium(III)oksalaattia voidaan valmistaa saostamalla Cm³⁺-ioneja sisältävä liuos oksaalihapolla:^[2]

\mathrm {2\ Cm^{\,3+}\ +3\ H_{2}C_{2}O_{4}+\ 10\ H_{2}O\longrightarrow 2\ Cm_{2}(C_{2}O_{4})_{3}\ {\text{·}}\ {10}\ H_{2}O\ +6\ H^{\,+}}

Dekahydraatti muuttuu vähitellen tyhjiössä kidevedettömäksi 280 °C lämpötilassa. Jos sitä lämmitetään edelleen 360 °C lämpötilaan, muodostuu curiumkarbonaattia:^[3]

\mathrm {Cm_{2}(C_{2}O_{4})_{3}\ {\text{·}}\ {10}\ H_{2}O\ {\xrightarrow {280\,{}^{\circ }C}}\ Cm_{2}(C_{2}O_{4})_{3}+10\ H_{2}O}

\mathrm {Cm_{2}(C_{2}O_{4})_{3}\ {\xrightarrow {360\,{}^{\circ }C}}\ Cm_{2}(CO_{3})_{3}+3\ CO_{2}}

Hydratoitunut oksalaatti liukenee alkalimetallien karbonaattiliuoksiin. Suuren radioaktiivisuuden vuoksi vasta muodostunut curiumoksalaatti muuttuu radiolyysillä karbonaatiksi muutaman tunnin kuluessa.^[1]

Curiumoksalaattia käytetään valmistettaessa curium(IV)oksidia CmO₂ curium(III)hydroksidista Cm(OH)₃.^[3]^[4]

Curiumoksalaatin ominaisuuksia on tutkittu käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyä varten. Curiumionit, joihin on sekoittunut epäpuhtautena plutoniumia ja amerikiumia pitkän varastointiajan kuluessa, voidaan erotella liuoksista hyvällä saannolla (jopa 99,4 %) oksalaatin saostamisen avulla.^[5]^[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ ^a ^b G. A. Burney, J. A. Porter: Solubilities of Pu(III), Am(III), and Cm(III) oxalates. Inorganic and Nuclear Chemistry Letters, 1967, 3. vsk, nro 3, s. 79–85. doi:10.1016/0020-1650(67)80128-4. (englanniksi)
↑ Lumetta, Gregg J. et al.: ”luku 9”, Curium, s. 1397–1443. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b V. Scherer, M. Fochler: The thermal decomposition of curium(III) oxalate IO-hydrate. Journal of Inorganic and Nuclear Chemistry, 1968, 30. vsk, nro 6, s. 1433–1437. doi:10.1016/0022-1902(68)80282-9. (englanniksi)
↑ Ned E. Bibler: Hydroxide metathesis of multigram amounts of curium oxalate. Inorganic and Nuclear Chemistry Letters, 1972, 8. vsk, nro 2, s. 153–156. doi:10.1016/0020-1650(72)80102-8. (englanniksi)
↑ Hirokazu Hayashi, Hiromichi Hagiya, Seong-Yun Kim, Yasuji Morita, Mitsuo Akabori & Kazuo Minato: Separation and recovery of Cm from Cm–Pu mixed oxide samples containing Am impurity. Journal of Radioanalytical and Nuclear Chemistry, 2013, 296. vsk, nro 3, s. 1275–1286. doi:10.1007/s10967-012-2304-y. (englanniksi)
↑ Method for preparing an actinide(s) oxalate and for preparing an actinide(s) compound (U.S. patentti 8940817) patents.justia.com. 17. joulukuuta 2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PubChem: Curium;oxalic acid (englanniksi)

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[Burney-1] G. A. Burney, J. A. Porter: Solubilities of Pu(III), Am(III), and Cm(III) oxalates. Inorganic and Nuclear Chemistry Letters, 1967, 3. vsk, nro 3, s. 79–85. doi:10.1016/0020-1650(67)80128-4. (englanniksi)

[2] Lumetta, Gregg J. et al.: ”luku 9”, Curium, s. 1397–1443. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

[Scherer-3] V. Scherer, M. Fochler: The thermal decomposition of curium(III) oxalate IO-hydrate. Journal of Inorganic and Nuclear Chemistry, 1968, 30. vsk, nro 6, s. 1433–1437. doi:10.1016/0022-1902(68)80282-9. (englanniksi)

[4] Ned E. Bibler: Hydroxide metathesis of multigram amounts of curium oxalate. Inorganic and Nuclear Chemistry Letters, 1972, 8. vsk, nro 2, s. 153–156. doi:10.1016/0020-1650(72)80102-8. (englanniksi)

[5] Hirokazu Hayashi, Hiromichi Hagiya, Seong-Yun Kim, Yasuji Morita, Mitsuo Akabori & Kazuo Minato: Separation and recovery of Cm from Cm–Pu mixed oxide samples containing Am impurity. Journal of Radioanalytical and Nuclear Chemistry, 2013, 296. vsk, nro 3, s. 1275–1286. doi:10.1007/s10967-012-2304-y. (englanniksi)

[6] Method for preparing an actinide(s) oxalate and for preparing an actinide(s) compound (U.S. patentti 8940817) patents.justia.com. 17. joulukuuta 2009. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

Curium(III)oksalaatti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navigointivalikko

Haku