Curia Regis
 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käsite ei liity pelkästään Englantiin, samannimisiä oli muissakin maissa. |
Curia Regis on latinankielinen termi, joka tarkoittaa ”kuninkaallista neuvostoa” tai ”kuninkaan hovia”.
Keskiajan Englannissa Curia Regis oli maanomistajien (tenants-in-chief) ja kirkko-oppineiden neuvosto, joka neuvoi Englannin kuningasta lainopillisissa asioissa. Se korvasi anglosaksisen edeltäjänsä witenagemotin sen jälkeen kun normannit olivat vallanneet Englannin vuonna 1066.
Vilhelm Valloittaja toi Englantiin kotimaansa Normandian feodaalisen järjestelmän. Hän myönsi tärkeimmille sotilaallisille kannattajilleen maa-alueita, jotka puolestaan myönsivät maata omille kannattajilleen. Näin syntyi feodaalinen hierarkia. Maanomistajia, jotka saivat alueensa suoraan kuninkaalta, kutsuttiin nimellä tenants-in-chief (tenant = maanvuokraaja) ja heidän omistamiaan maita kutsuttiin nimellä manor (tilus, kantatila). Vilhelm I hallitsi yksinvaltiaana, mutta kuin itsestäänselvyytenä hän halusi kuulla Curia Regisin neuvoja ennen lakien säätämistä. Curia Regisistä muotoutui vähitellen 1200-luvulla parlamentti.
Ranskan kuningaskunnassa Ludwig IX:n valtakaudella kuninkaan neuvosto jakaantui kolmeen osaan: "parlamentti" (ranskaksi parlement) hoiti oikeudenkäytön, tilikamari raha-asiat ja valtioneuvosto hallinnolliset ja poliittiset asiat. Pariisin parlamentti alkoi kehittyä Ranskan ylimmäksi tuomioistuimeksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laaksonen, Hannu: Sydänkeskiaika, s. 320. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4