Covenanter (panssarivaunu)
| Cruiser Tank Mk V Covenanter | |
|---|---|
 Covenanter |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 5,8 m |
| – pelkkä runko | 5,8 m |
| Leveys | 2,62 m |
| Korkeus | 2,24 m |
| Taistelupaino | 18 t |
| Telaketjut | ? |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 50 km/h |
| – maastossa | 40 km/h |
| Toimintasäde | 161 km tiellä |
| Pääase | 40 mm panssarivaunukanuuna |
| Muu aseistus | 1 x 7,92 mm besa-konekivääriä |
| Panssarointi | 40-7 mm |
| Moottori | Meadows DAV1 12-sylinterinen bensiinimoottori |
| – hevosvoimat | 300 hv |
| – kilowattia | 223 kW |
| Miehistö | 4 |
Cruiser Tank Mark V Covenanter (A13 Mk III) oli brittien toisen maailmansodan aikainen niin sanottu cruiser-tankki. Se oli varsin epäonnistunut panssarivaunu, muun muassa mekaanisten ongelmien vuoksi. Vaunuja valmistettiin 1 771, mutta se oli käytössä ainoastaan Britteinsaarilla ja poistettiin käytöstä 1943 osallistumatta taisteluihin.
Vuonna 1938 War Office julisti tilauksen uudesta risteilijätankista korvaamaan Cruiser IV. Nuffieldin A16-malli tuomittiin liian kalliiksi, joten A13 Mk III Cruiser Mark V valittiin jatkokehitettäväksi. Alkuvaatimuksena oli 30 mm panssari ja kaksipaunainen tykki.
Vaunun suunnitteli London, Midland and Scottish Railway Company, tornin Nuffield ja moottorin Henry Meadows. 17. huhtikuuta 1939, ennen kuin ensimmäinenkään prototyyppi oli valmis, vaunua tilattiin LMS:lta sata kappaletta. Myöhemmin sitä alkoivat valmistaa myös English Electric ja Leyland Motors. Myös Nuffieldia pyydettiin mukaan, mutta yhtiö kehitti mieluummin omaa A15-malliaan.
Sodanuhan vuoksi vaunu tilattiin suoraan piirustuspöydältä ja havaitut puutteet odotettiin korjattavan kahden pilottimallin valmistuksen jälkeen. Yhtenä suunnitteluperiaatteena oli pitää vaunun profiili mahdollisimman matalana ja käyttää kallistettua panssarointia. Moottorin osalta ajauduttiin ongelmiin, kun matala, mutta leveä moottori ei jättänyt moottoritilaan tilaa jäähdyttimille, vaan ne oli siirrettävä vaunun eteen. Tästä seurasi ongelmia moottorin jäähdytyksen kanssa, ja samalla lämmön siirto lämmitti miehistötilaa. Tämän vuoksi vaunuja ei voinut käyttää Pohjois-Afrikan taisteluissa.
LMS neuvoi palaamaan valmistuksessa niittaukseen hitsauksen sijaan, koska pelkäsi hitsauksen laatua ja viivytyksiä koulutetun työvoiman puutteen vuoksi. Panssarointia lisättiin vielä 40 mm:iin. Myös niittauksen käyttö ja suunniteltujen alumiinisten telapyörien korvaus teräksisillä lisäsi painoa. Näin jo ensimmäinen malli oli jousituksen ja ripustuksen kestorajoilla, eikä kasvunvaraa ollut.
Tilaukset vaunusta jätettiin 1939. Ensimmäinen hitsatulla rungolla varustettu pilottimalli valmistui 1940. Ensimmäiset vaunut toimitettiin vasta Dunkerque'in taistelun jälkeen. Vaunuja käytettiin varustamaan 1. panssaridivisioona, joka oli menettänyt useimmat vaununsa Ranskan taisteluissa. Kun 1. panssaridivisioona siirrettiin Egyptiin, vaunut siirrettiin 9. panssaridivisioonalle. Vaunuja riitti myös Kaartin panssaridivisioonalle 1942 ja 1. Puolalaiselle panssaridivisioonalle, kun se perustettiin Isossa-Britanniassa.
Vuoden 1943 lopulla Covenanteria pidettiin liian heikosti panssaroituna ja aseistettuna kohtaamaan uudet saksalaiset panssarit. Kumpaakaan ongelmaa ei saataisi ratkaistua ilman merkittäviä muutostöitä, joten vaunut määrättiin romutettaviksi, lukuun ottamatta samalle alustalle rakennettuja siltavaunuja. Ainut tykillä aseistettu Covenanter, joka menetettiin vihollisen toiminnan vuoksi, tuhoutui Canterburyn pommituksessa 31. toukokuuta 1942. Eräitä vaunuja käytettiin myös tulenjohtajien vaunuina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- George Forty: The Illustrated Guide To Tanks of the World, ISBN 1-84477-744-8
- Peter Chamberlain, Chris Ellis: British And American Tanks of World War Two (2004), ISBN 1-84509-009-8
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Covenanter (panssarivaunu) Wikimedia Commonsissa
