Color Out of Space

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Color Out of Space
Ohjaaja Richard Stanley
Käsikirjoittaja
  • Richard Stanley
  • Scarlett Amaris
Perustuu H.P. Lovecraftin novelliin Väri avaruudesta
Tuottaja
Säveltäjä Colin Stetson
Kuvaaja Steve Annis
Leikkaaja Brett W. Bachman
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö SpectreVision
Levittäjä RLJE Films
Ensi-ilta
Kesto 111 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Color Out of Space on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut Richard Stanleyn ohjaama kauhu- ja tieteiselokuva, jonka pääosassa näyttelee Nicolas Cage. Elokuva perustuu H.P. Lovecraftin vuoden 1927 novelliin Väri avaruudesta (The Colour Out of Space). Se sai ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla 7. syyskuuta 2019, ja Suomen ensi-ilta oli 14. helmikuuta 2020. Ohjaaja Stanleyn mukaan Color Out of Space on ensimmäinen osa hänen kaavailemassaan Lovecraft-sovitusten trilogiassa, joista seuraavana olisi mahdollisesti vuorossa filmatisointi Dunwichin hirviöstä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nathan Gardner (Nicolas Cage) muuttaa perheensä kanssa edesmenneen isänsä maatilalle, johon eräänä yönä iskeytyy hehkuva meteori. Myöhemmin aluetta koettelee myrsky, ja useampi salama iskee maatilalla lepäävään meteoriin. Paikallinen hydrologi Ward Phillips saapuu tutkimaan meteoria ja huomaa outoja muutoksia maatilan pohjavedessä. Vähitellen koko alue, kasvit, eläimet ja ihmiset, alkavat muuttua meteorista peräisin olevan "värin" takia.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Nicolas Cage  Nathan Gardner  
 Joely Richardson  Theresa Gardner  
 Madeleine Arthur  Lavinia Gardner  
 Brendan Meyer  Benny Gardner  
 Julian Hilliard  Jack Gardner  
 Elliot Knight  Ward Phillips  
 Tommy Chong  Ezra  
 Q’orianka Kilcher  Tooma  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Juho Typpö antoi Color Out of Spacelle kolme tähteä viidestä, ja kirjoittaa, että elokuvan "väreilevää kuumeista tunnelmaa voisi kuvailla aidosti love­craftmaiseksi. Parhaimmillaan visiot äityvät todella psykedeelisiksi ja ihmisille sekä eläimille tapahtuu häiritseviä asioita". Typpö kuitenkin piti elokuvaa aivan liian pitkänä ja arvioi ohjauksesta puuttuvan tiukkuutta.[1]

Elokuvalehti Episodin kriitikko Jouni Vikman antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä. Hänen mukaansa elokuva on "hyvällä tavalla vanhanaikainen tieteispelottelu, joka panostaa tunnelman rakenteluun". Vikman myös kiittelee elokuvaa Lovercraftin teosten tunnelman tavoittamisesta, "jossa pelko ei johdu niinkään pelottavuudesta kuin normaalin vaihtumisesta epänormaaliin".[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]