Siirry sisältöön

Clementine Churchill

Wikipediasta
4 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 12. marraskuuta 2024.
Clementine Spencer-Churchill vuonna 1915
Clementine Churchill ja puoliso Winston Aldershotissa vuonna 1910

Clementine Ogilvy Spencer-Churchill (os. Hozier) ; (1. huhtikuuta 1885 Lontoo – 12. joulukuuta 1977 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen paronitar (life peer) ja pääministeri Winston Churchillin vaimo.[1]

Pariskunnalle syntyi viisi lasta, joista Randolphista tuli parlamentinedustaja ja Sarahista näyttelijä. Nuorin tytär Mary Soames on kuvannut äitinsä elämää kirjassa Clementine Churchill the biography of a marriage.[1]

Lapsuus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Clementine oli juridisesti sir Henry Hozierin ja lady Blanche Ogilvyn (David Ogilvyn, Airlien 10. jaarlin tytär) tytär, hänen isyydestään on epäselvyyttä, sillä lady Blanche oli tunnettu uskottomuudestaan. Sir Henryn löydettyä lady Blanchen rakastajan kanssa vuonna 1891, tämä onnistui estämään avioeron miehensä omien syrjähyppyjen perusteella, ja sen jälkeen pari muutti erilleen.[2]

Clementinen elämäkerran kirjoittaja Joan Hardwick on olettanut (osittain sir Henry Hozierin väitetyn hedelmättömyyden vuoksi), että kaikki lady Blanchen "Hozier"-lapset olivat itse asiassa hänen sisarensa aviomiehen, Bertram Freeman-Mitfordin, Redesdalen 1. paronin (1837–1916), joka tunnetaan myös kuuluisien Mitfordin sisarten isoisänä.[2] Vaikka Mitfordia pidetään todennäköisimpänä isäehdokkaana, on myös väitetty, että Bay Middleton oli hänen isänsä.[2] Olipa Clementinen todellinen isä kuka tahansa, hänet on kirjattu olevan lady Blanchen ja sir Henryn toiseksi vanhin tytär. [3]

Clementine Churchill, John Lavery n. 1910-1920

Hänellä oli kolme sisarusta, joista vanhin sisar Kitty Ogilvy Hozier (1883–1900) kuoli Ranskan lomamatkalla 16-vuotiaana lavantautiin ja veli, laivastoupseeri William James Ogilvy Hozier (1888–1921) teki itsemurhan 33-vuotiaana. Nuorin sisar, Jamesin kaksoissisar Nellie Margaret Ogilvy Hozier (1888–1955) avioitui Bertram Romillyn kanssa ja heillä oli kaksi lasta.

Kesällä 1899, kun Clementine oli 14-vuotias, äiti muutti lastensa kanssa Dieppeen, Pohjois-Ranskan rannikolla sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Siellä he viettivät idyllisen kesän kylpien, meloen ja käyden piknikeillä. Dieppessä ollessaan perhe tutustui hyvin "La Colonieen" eli muihin merenrannalla asuviin englantilaisiin asukkaisiin. Tähän ryhmään kuului sotilaita, kirjailijoita ja taidemaalareita, kuten Aubrey Beardsley ja Walter Sickert. Jälkimmäisestä tuli perheen hyvä ystävä.

Clementinen nuorimman tyttären Mary Soamesin mukaan Sickert teki Clementineen syvän vaikutuksen ja hän piti tätä komeimpana ja kiehtovimpana miehenä, jonka hän oli koskaan nähnyt. Hoziereiden onnellinen elämä Ranskassa päättyi, kun vanhin tytär Kitty sairastui lavantautiin. Blanche Hozier lähetti Clementinen ja tämän sisaren Nellien Skotlantiin, jotta voisi omistaa aikansa kokonaan Kittylle. Kitty kuoli 5. maaliskuuta 1900.

Clementine kävi koulua ensin kotona, sitten lyhyen aikaa Edinburghissa koulua, jota johtivat saksalaisen opettaja Friedrich Fröbelin veljenpoika Karl Fröbel ja hänen vaimonsa Johannan ja sen jälkeen Berkhamstedin tyttökoulua Berkhamstedissa Hertfordshiressä sekä Sorbonnen yliopistossa Pariisissa.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli kahdesti salaa kihloissa sir Sidney Peelin kanssa, joka oli rakastunut vuonna 1903 Clementineen tämän ollessa 18-vuotias.

Kihlapari Clementine Hozier ja Winston Churchill ennen avioituimistaan vuonna 1908

Clementine Hozier tapasi häntä kymmenen vuotta vanhemman parlamentinedustaja Winston Churchillin vuonna 1908 Dundeessa, mihin Churchill oli tullut vaalikampanjoimaan. Clementine oli paitsi kaunis, myös älykäs, nokkela ja kiinnostunut politiikasta, ja Churchill rakastui häneen heti.[4] Toisten tietojen mukaan 19-vuotias Clementine tapasi Winston Churchillin ensimmäisen kerran vuonna 1904 tanssiaisissa Crewe Hallissa, Crewen jaarlin ja kreivittären kodissa. Maaliskuussa 1908 he tapasivat uudelleen istuessaan vierekkäin illallisilla, joita emännöi lady St Helier, Clementinen kaukainen sukulainen. Ensimmäisellä lyhyellä kohtaamisellaan Winston oli huomannut Clementinen kauneuden ja että hän erottui muista tytöistä. Vietettyään illan hänen seurassaan, hän tajusi, että tämä oli nopeaälyinen ja persoonaltaan loistava nuori nainen.[5]

Clementine matkusti äitinsä kanssa Eurooppaan ja aloitti Winstonin kanssa kirjeenvaihdon. Palattuaan Englantiin hän tapaili Winstonia seurapiiritilaisuuksissa. Kesän seurustelun jälkeen Winston kosi Clementineä kutsuvierasjuhlien aikana 11. elokuuta 1908 Blenheimin palatsin puutarhan Diana-temppeliksi kutsutussa huvimajassa.[6]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häitä vietettiin heti 12. syyskuuta 1908 St. Margaret's-kirkossa Westminster Abbeyssä ja niihin osallistui korkea-arvoisia vieraita, kuten tuleva pääministeri David Lloyd George. Avioliitto kesti yli 56 vuotta, aina Winston Churchillin kuolemaan asti.[7]

He lähtivät häämatkalle Bavenoon, Venetsiaan ja Veveřín linnaan Brnossa Määrissä. Sen jälkeen he asettuivat Lontoon kotiinsa osoitteeseen Eccleston Square 33.

Clementine Churchill tyttärensä Sarahin kanssa, John Lavery n. 1915

Heille syntyi viisi lasta:

  • Diana (1909–1963), meni 1932 naimisiin (1) John Milner Baileyn kanssa, avioero 1935; meni 1935 naimisiin (2) Duncan Sandysin kanssa, avioero 1960; heillä oli kolme lasta. Kärsi mielenterveysongelmista ja kuoli unilääkkeiden yliannostukseen.[8]
  • Randolph (1911–1968), lehtimies, kirjailija ja parlamenttiedustaja. Avioitui kaksi kertaa, liitot sisälsivät väkivaltaa ja niistä syntyi kaksi lasta. Kärsi päihdeongelmista ja kuoli niitten heikentämänä jo 57-vuotiaana.
  • Sarah (1914–1982), tanssijatar ja näyttelijätär, esiintyi mm. Fred Astairen elokuvassa Kuninkaalliset häät 1951. Avioitui kolmesti ja kuoli alkoholisoituneena.[2]
  • Marigold Frances (1918–1921), kuoli kaksivuotiaana
  • Mary (1922–2014), kirjailija

Vain nuorin lapsi Mary eli yhtä vanhaksi kuin vanhempansa. Marigold kuoli kaksivuotiaana sepsikseen ja Diana, Sarah ja Randolph kuolivat alle 60-70 -vuotiaina.

Herra ja rouva Winston Churchill (oik.) 28. maaliskuuta 1921 Jerusalemissa, Palestiinassa. Transjordanian emiiri Abdullah ja sir Herbert Samuel ovat Winston Churchillin vasemmalla puolella.

Churchillien avioliitto oli läheinen ja rakastava julkisen elämän stressistä huolimatta. Heillä oli vuosina 1922–1966 maaseutukartano Chartwell lähellä Westerhamia Kentissä ja kaupunkiasunto Lontoossa, osoitteessa 28 Hyde Park Gate. Clementine Churchillin elämä keskittyi politiikkaan ja aviomiehen poikkeuksellisen uran tukemiseen. Nuorin tytär Mary sanoi haastattelussa: "Äidin elämässä tärkein, toiseksi tärkein ja kolmanneksi tärkein asia oli isä."[9]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Clementine Churchill järjesti YMCA:n puolesta Lontoon koillisosassa sijaitsevan metropolialueen ammustyöntekijöille kanttiineja, jonka ansiosta hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi (Commander of the Order of the British Empire, CBE) vuonna 1918.[10] Clementine matkusti puolisonsa vaalipiiriin Dundeehen vuonna 1922 kampanjoimaan miehensä puolesta vuoden 1922 vaaleissa, kun tämä oli vielä toimintakyvytön umpilisäkkeen poiston jälkeen.[11]

Clementine Churchill ja puoliso Winston Churchill laivaston apualuksella Lontoon telakoilla 25. syyskuuta 1940.

Clementine Churchill toimitti, korjaili ja harjoitti Winston Churchillin puheita sekä johti ja osallistui korkean tason diplomaattisiin huippukokouksiin.[12] Toisen maailmansodan aikana hän oli Punaisen Ristin Venäjän alueen avustusrahaston puheenjohtaja, Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen sota-ajan avustusjärjestön puheenjohtaja ja Fulmer Chasen upseerien vaimojen synnytyssairaalan puheenjohtaja. Kierrellessään Neuvostoliittoa sodan loppupuolella hänelle myönnettiin Työn punalipun kunniamerkki. Vuonna 1946 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan suurristin ritariksi (Dame Grand Cross), jolloin hänestä tuli Dame Clementine Churchill GBE.[13] Glasgow'n, Oxfordin ja Bristolin yliopistot myönsivät hänelle kunniatohtorin arvon.

Puolison siirryttyä eläkkeelle 1950-luvun lopulla he viettivät kolmasosan vuodesta Ranskan Rivieralla ystäviensä omistamassa La Pausa-huvilassa, joka oli aikanaan kuulunut Coco Chanelille.[14][15]

Clementine Churchillin ja Winston Churchillin 50-vuotis kultahääpäivä valokuva 1958

Leskeys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clementine Churchillin ja puolison hauta

Sir Winstonin kuoltua 17. toukokuuta 1965 Clementine Churchill nimitettiin elinikäiseksi paronitar Spencer-Churchilliksi vaalipiirinään Chartwell, Kentin kreivikunta.[16] Hän toimi vaalipiirin jäsenenä, mutta hänen paheneva kuuroutensa esti häntä osallistumasta säännöllisesti parlamentin toimintaan.

Viimeisinä vuosinaan inflaatio ja kasvavat kulut jättivät lady Spencer-Churchillin taloudellisiin vaikeuksiin, ja vuoden 1977 alussa hän myi huutokaupassa viisi edesmenneen aviomiehensä tekemää maalausta.

Lady Clementine Spencer-Churchill kuoli 92-vuotiaana sydänkohtaukseen joulukuusssa 1977 Lontoon kodissaan osoitteessa 7 Princes Gate, Knightsbridge. Hän oli 92-vuotias ja eli lähes 13 vuotta pitempään kuin miehensä sekä pitempään kuin kolme viidestä lapsestaan.

Hänet on haudattu samaan sukuhautaan St Martin's Churchiin, Bladoniin, Oxfordshireen puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Soames M.: Clementine Churchill the biography of a marriage. Doubleday, 1979 / 2002. ISBN 978-0385604468 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Sarah Churchill - Biography IMDb. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Harrison, Brian: Churchill, Clementine Ogilvy Spencer- [née Clementine Ogilvy Hozier], Baroness Spencer-Churchill Oxford Dictionary of National Biography (verkkojulkaisu). Oxford University Press. doi:10.1093/ref:odnb/30929.
  4. ↑ Cowles V: Winston Churchill - the era and the man, s. 137. Read Books, 1988. ISBN 978-1406776539 (englanniksi)
  5. ↑ Soames, Mary: Soames, Mary (toim.), Speaking For Themselves: the Personal Letters of Winston and Clementine Churchill. Black Swan, 1999. S. 1, 6
  6. ↑ Spring 1908, Summer 1908 Young statesman. Churchill Centre
  7. ↑ Search for Churchill wedding pics BBC 2008
  8. ↑ The Age - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 3.7.2025.
  9. ↑ An Interview with Mary Soames Churchill Center
  10. ↑ Page 368 | Supplement 30460, 4 January 1918 | London Gazette | The Gazette www.thegazette.co.uk. Viitattu 3.7.2025.
  11. ↑ Clementine on the campaign trail International Churchill Society. 1.1.1970. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Sonia Purnell: The Influence of Clementine Churchill, s. 342–361. Cambridge: Cambridge University Press, 2023. ISBN 978-1-108-84023-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.7.2025.
  13. ↑ Page 2783 | Supplement 37598, 4 June 1946 | London Gazette | The Gazette www.thegazette.co.uk. Viitattu 3.7.2025.
  14. ↑ Classic Chicago: Winston Churchill—A Painter in “Pausaland” | Classic Chicago Magazine classicchicagomagazine.com. 2.7.2022. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  15. ↑ pixelstorm: Emery and Wendy Reves "La Pausa" Goes on Sale International Churchill Society. 8.9.2011. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Page 4861 | Supplement 43654, 18 May 1965 | London Gazette | The Gazette www.thegazette.co.uk. Viitattu 3.7.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Clementine_Churchill&oldid=23405313”