Ciborium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ciborium ja ehtoolliskalkki

Ehtoollisastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ciborium (lat. ’pikari’. sakramenttilipas) on ehtoollisaineiden säilytykseen tarkoitettu astia, kannellinen leipäastia.[1] Siinä säilytetään konsekroituja, ehtoollisella käyttämättä jääneitä ehtoollisaineita myöhempää käyttöä varten.[2]

Ehtoollisleipien säilytysastiasta käytettiin keskiajalla kahta nimeä, ciborium ja pyksis (lat. pyxis). Nimitys ciborium viittaa latinan sanaan cibus- leipä ja kertoo siten astian käyttötarkoituksesta. Pyksis viittaa kreikan kielen puksipuuta tarkoittavan sanaan, ja viittaa siten valmistusaineeseen. Nykyään pyksis tarkoittaa useimmiten jalatonta rasiaa jossa on kartiomainen kansi. Ciborium on korkea, jalallinen astia, joka muistuttaa ehdolliskalkkia, ja jossa usein on suippo ja korkea yläosa. Se valmistetaan jalometallista, useimmiten kullasta tai hopeasta. Suomessa on säilynyt muutama keskiaikainen ciborium, mutta niitä lienee ollut kaikissa kirkoissa.[3]

Ciborium mainitaan myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalvelusoppaassa yhtenä ehtoollisen viettoon käytettävistä esineistä.[2] Sitä käytetään myös Ruotsin kirkossa ja joissakin kirkoissa sen säilyttämistä varten on sakramenttikaappi.[4]

Katolisessa kirkossa nykyään pyksis tarkoittaa usein rasiaa, jota käytetään hostian, pyhitetyn ehtoollisleivän säilyttämiseen sairaan ehtoolliselle ja ciborium on astia, jossa säilytetään kirkossa, messussa jakamatta jääneet hostiat seuraavaa messua varten. Ciborium vuorostaan säilytetään tabernaakkelissa, sakramenttikaapissa joka on kirkon alttarin läheisyydessä, nykyään usein ns. sakramenttikappelissa.[5] [6]

Ortodoksisissa kirkoissa ciboriumia vastaa lähinnä sakramenttilipas eli artoforion eli tabernaakkeli (kreikaksi: αρτοφόριον, venäjäksi: дарохранителница). Se on kirkon on alttaripöydällä pidettävä koristeellinen, usein pienen kirkon muotoinen lipas, jossa säilytetään ehtoollislahjoja sairaan ripitystä varten. Kristuksen läsnäoloa sakramenttilippaassa kuvastaa sen edellä aina palava lampukka. Sakramenttilipas on usein metallista tehty ja koristeltu hopealla, kohokuvioilla tai jopa koristeellisilla jalokivillä, helmillä sekä pienillä ikoneilla eli finifteillä, valkoemalimaalauksilla.[7]

Ciborium kirkkoarkkitehtuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoarkkitehturissa ciborium on pylväiden kannattama alttarikatos.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ciborium evl.fi. Viitattu 19.9.2020.
  2. a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 99, 127. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
  3. Markus Heikkanen: Suomen kivikirkot keskiajalla, s. 127. Otava, 2003. ISBN 951-1-15126-6S.
  4. Sven-Erik Brodd & Gunnar Weman: Liturgi i Svenska kyrkan I ord och bild från då och nu, s. 90. Artos & Norma bokförlag, 2020. (ruotsiksi)
  5. Ciborium The Catholic Encyclopedia. Viitattu 19.9.2020. Engl.
  6. G. Thomas Rayan: The Sacristy Manual, s. 116. Liturgy Training Publications, Archidicese of Chicago, 1993. ISBN 0-929650-92-1. (englanniksi)
  7. Sakramenttilipas ortodoksi.net. Viitattu 19.9.2020.
  8. Seppo A. Teinonen: Teologian sanakirja, s. 43. Kirjaneliö, 1975. ISBN 951-600-333-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]