Chrysler Turbine Car

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Museoautona käytössä oleva Chryslerin kaasuturbiiniauto
Chryslerin kaasuturbiinimoottori osina

Chrysler Turbine Car oli kaasuturbiinikäyttöinen auto, jonka kaasuturbiinia Chrysler Corporation valmisti vuosina 1962-1964. Kaasuturbiini oli sodan aikana kehittynyt lentokonekäyttöön ja sen siirtäminen ajoneuvoihin oli tutkimisen arvoista. Chrysler oli aloittanut kaasuturbiinin kehittämisen 1930-luvulla. Turbiinimoottorissa ei ole hankaavia pintoja, joten se on kestävämpi kuin mäntätyyppinen polttomoottori. Turbiinimoottoria voi käyttää hyvin laajalla polttoainekirjolla, mutta lisäaineena käytetty lyijy-yhdiste, kuten tetraetyylilyijy aiheuttaa moottorin tukkeutumisen. Autoja valmistettiin 55 kpl, joista 5 oli prototyyppejä. 50 kappaleen sarja tehtiin perustuen Ghian suunnittelemiin ja valmistamiin koreihin. Tuotantosarjaan saatiin neljännenpolven turbiinimoottori, joka tuotti 130 hevosvoimaa ja vääntöä 600 Nm. Näitä autoja annettiin 203 kuljettajalle koekäyttöön. Suuren kierrosnopeuden vuoksi auto oli värinätön ja matkustajille hiljainen.[1]

Chryslerin kehittämä turbiinimoottori oli tuplaturbiini, jossa turbiinit olivat omilla akseleilla. Näistä toisella pyöritettiin vetoakselia ja toisella kompressoria. Kompressoriakseli pyöri noin 18-22 000 kierrosta minuutissa ja vetoakseli maksimissaan 45 700 kierrosta. Lentokoneeseen verrattuna autoissa täytyy huomioida toistuvat pysähdykset, jolloin turbiini ei saa pysähtyä. Lentokonekäytössä alennusvaihde ei hidasta vapaasti pyörivää moottoria. Auton pysäytysongelma pystyttiin ratkaisemaan kaksoisturbiinilla. Pakokaasujen lämpö otettiin talteen regeneraattoreilla.[1]

Turbiinimoottorin ongelmana on suuri polttoaineen kulutus sekä typen oksidien suuri määrä pakokaasuissa. Koekäyttöautoissa käyttöä vaikeutti turbiinin viive, noin 1 sekunti, ennen kuin kierrokset saatiin tarpeeksi korkeiksi liikkeelle lähtöä varten. Myös moottoria pidettiin tehottomana verrattuna jo tuolloin tarjolla olleisiin yli 300 hevosvoiman mäntämoottoreihin. Turbiinimoottorien valmistaminen suurissa määrin olisi vaatinut suuria investointeja. Chrysler joutui toteamaan, että he eivät saa turbiinikäyttöisestä autosta voittoa tuottavaa mallia ja kehitysprojekti lopettiin. Suurin osa autoista romutettiin. Yhdeksän autoa on säilynyt museoissa ja keräilijöillä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sainio, Panu ja Tervola, Janne: Avaruusajan kokeilu. Tekniikan historia, 2017/6, s. 46-51. Alma Talent Oy.