Chilen presidentinvaali 2009–2010
 | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| Presidentinvaalien tulokset | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
.jpg)
Chilen presidentinvaali 2009–2010 järjestettiin Chilessä joulukuussa 2009 ja tammikuussa 2010. Ensimmäinen kierros oli 13. joulukuuta ja toinen kierros 17. tammikuuta. Chilen presidentiksi valittiin Sebastián Piñera, joka voitti toisella kierroksella Eduardo Frei Ruiz-Tagle reilulla kolmella prosenttiyksiköllä. Piñera korvaa istuvan presidentin Michelle Bacheletin 11. maaliskuuta 2010.
1. kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella oli mukana neljä ehdokasta: Sebastián Piñera, Eduardo Frei Ruiz-Tagle, Marco Enríquez-Ominami ja Jorge Arrate.[1] Kansan keskuudessa suosittu istuva presidentti Michelle Bachelet ei saanut perustuslain perusteella osallistua vaaliin, sillä laki sallii vain yhden kauden.[2]
Ensimmäisellä kierroksella kukaan ehdokkaista ei saanut tarvittavaa puolta äänistä. Eniten ääniä sai keskustaoikeiston ehdokas Piñera, jota äänesti 44 prosenttia uurnilla käyneistä. Piñera on kuuluisa chileläinen liikemies ja miljardööri. Hän hävisi viime vaaleissa Bacheletille. Hallitsevan keskustavasemmiston ehdokas Frei, joka on Chilen entinen presidentti, sai toiseksi eniten ääni ja kohtaa Piñeran toisella kierroksella. Sitoutumaton ehdokas, 36-vuotias, Enríquez-Ominami sai äänist noin 20 prosenttia. Hän jakoi keskustavasemmiston ääniä Frein kanssa. Kommunistisen puolueen ehdokas Arrate sai noin kuusi prosenttia äänistä.[1]
2. kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisella kierroksella Sebastián Piñera sai 51,6 prosenttia äänistä, ja hänet valittiin Chilen uudeksi presidentiksi. Piñera voitti toisella kierroksella Ruiz-Tagle, joka sai äänistä 48,4 prosenttia.[3] Piñerasta tuli ensimmäinen oikeistolainen presidentti sitten Augusto Pinochetin diktatuurin.[4]
Presidentinvaalin toisen kierroksen mielipidemittaukset ennustivat tasaista kamppailua, sillä muutama päivä ennen vaaleja Piñeran johto oli kutistunut vain noin kahteen prosenttiyksikköön (50,9%–49,1%). Frein suosiota kasvatti ensimmäisen kierroksen jälkeen presidentti Bacheletin ja sitoutumattoman Enríquez-Ominami tuki.[5]
Piñera lupasi vaalikampanjassaan tuoda maahan uusia työpaikkoja sekä tehostaa valtionyhtiöiden toimintaa ja talouskasvua. Poliittinen tarkkailija Marta Lagos on kommentoinut, että Piñeran asema rikkaana liikemiehenä voi toimia sekä hänen puolesta että häntä vastaan. Oikeistolainen Piñera pyrki myös luomaan eroa Augusto Pinochetin oikeistodiktatuuriin, joka hallitsi Chileä 1973–1990. Frei mustutti omassa vaalikampanjassaan juuri oikeiston tuesta Pinochetille. Hän lupasi myös jatkaa Bacheletin ohjelmia, jotka tähtäsivät sosiaaliseen kehitykseen.[5]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ehdokkaat | 1. kierros | 2. kierros | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Ehdokas | Puolue/Liitto | Äänet | % | Äänet | % |
| Sebastián Piñera | RN/Muutoksen liitto | 3 074 164 | 44,06 | 3 582 800 | 51,61 |
| Eduardo Frei Ruiz-Tagle | PDC/CPD | 2 065 061 | 29,60 | 3 359 801 | 48,39 |
| Marco Enríquez-Ominami | Sitoutumaton | 1 405 124 | 20,14 | ||
| Jorge Arrate | PCCh/JPM | 443 195 | 6,21 | ||
| Lähde: | |||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pinera wins first round of Chile presidential election BBC News. 14.12.2009. BBC. Viitattu 17.1.. (englanniksi)
- ↑ Chileläiset valitsevat uuden presidentin HS.fi. 13.12.2009. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 17.1.2010.
- ↑ Chile's president-elect vows to carry out mandate for change CNN.com. 19.1.2010. Cable News Network. Viitattu 19.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Miljardööri Chilen presidentiksi HS.fi. 17.1.2010. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 19.1.2010. Viitattu 19.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Chilen oikeisto pyrkii takaisin valtaan presidentinvaaleissa YLE Uutiset. 17.1.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 17.1.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chilen presidentinvaali 2009–2010 Wikimedia Commonsissa
