Chilen geologia
Chilen geologia käsittää Chilen kallioperään, maaperään ja niihin kätkeytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.
Kallioperä ja maastonmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maan itäosassa pitkin Argentiinan rajaa sijaitsee Andien vuorijono. Se on 7 000 kilometriä pitkä, ja se on maailman pisin vuorijono. Se kuuluu Kordillieerien vuoristoon, joka menee läpi Etelä- ja Pohjois-Amerikan. Andien alueella esiintyy usein maanjäristyksiä ja siellä on toimivia tulivuoria.[1] Andien länsiosassa on vuoristoalue, joka on vanhempi kuin Andit yleensä. Se muodostui noin 200 miljoonaa vuotta sitten jurakaudella.[2] Suurin osa Andeista on syntynyt noin 60 miljoonaa vuotta sitten.[3] Chilen pohjoisosassa on lähellä Tyynenmeren rannikkoa vuoristo Cordillera Domeyko, jonka keskikorkeus on noin 1 000 metriä ja joka on samansuuntainen kuin Andit.[4]
Geologiset uhkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Chilen maanjäristyksistä
Chile sijaitsee alueella, jossa Nazcan laatta työntyy jatkuvasti kohti Etelä-Amerikan laattaa. Alityöntöalueella esiintyy paljon vulkaanista toimintaa ja maanjäristyksiä[5] Suuri Chilen maanjäristys 1960 oli voimakkain koskaan mitattu maanjäristys.[6]
Chilen tulivuorista vaarallisimmat ovat maan geologian laitoksen mukaan Villarrica, Llaima, Calbuco, Nevados de Chillán, Puyehue-Cordón Caulle, Osorno, Mocho-Choshuenco, Antuco, Carrán-Los Venados, Cerro Azul-Quizapu, Chaitén, Lonquimay, Hudson ja Láscar.[7]
Maaperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maastonmuotojen ja sedimenttien erilaisen alkuperän takia maaperä eroaa suuresti Chilen pohjois- ja eteläosan välillä. Pohjoisen aavikolla on suolaista hiekkaa, soraa ja emäksistä maa-ainesta, jota olisi vaikea viljellä edes keinokastelun avulla. Myös jokikeitailla suolaisuus rajoittaa maanviljelyä.[8]
Maan keskiosassa alluviaali on ravinteikasta. Tuliperäinen aines on niin läpäisevää ja nopeasti kuivuvaa, että monilla alueilla voidaan viljellä vain pitkäjuurisia havupuita. Järvialueella maaperän läpäisevyys on pientä, ja siellä onkin kosteita suoalueita. Andien eteläosassa on kylmää ja sateista, maaperässä on tyypillisestti litosolia ja sen päällä ohut kerros andosolia. Vain viileän ilmaston sademetsät pärjäävät sellaisissa olosuhteissa.[8]
Etelän Tulimaan ja Patagonian alankoalueet ovat nummea, jonka turpeessa kasvaa varvikkoa ja suokasveja. Ylempänä ohut orgaanisen maan kerros peittää kivikkoa. Poimuetelänpyökki on sopeutunut tällaiseen ympäristöön.[8]
Kaivannaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chile on maailman suurin kuparin ja toiseksi suurin litiumin tuottaja. Se johtaa myös jodin, reniumin, natriumin ja kaliumnitraatin tuotannossa.[9] Vuonna 2022 Chile tuotti kuparia noin 5,2 miljoonaa tonnia, joka oli noin 24 prosenttia koko maailman tuotannosta. Samana vuonna litiumintuotanto oli noin 39 000 tonnia, joka oli noin 30 prosenttia koko maailman tuotannosta.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Andit Tiedonportailla.fi. tarvitaan parempi lähde
- ↑ Chile Britannica. Viitattu 14.8.2023.
- ↑ 7/emaantieto7/6-vuoristot-suv Vuoristot ovat syntyneet miljoonia vuosia sitten Emaantieto 7. Viitattu 14.8.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Rex A. Hudson, toim.: Natural regions Chile: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1994.. Viitattu 14.8.2023.
- ↑ Ari Brozinski: Laattatektoniikka 20.5.2018. Geologia.fi. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Validivia earthquake National Geographic. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Sernageomin da a conocer nuevo ranking de volcanes Sernageomin. Viitattu 19.10.2023.
- ↑ a b c Chile: Soils Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Chile Mining Chile - Country Commercial Guide. United states International Trade Administration. Viitattu 19.10.2023.
- ↑ Mineral Commodity Summaries 2023 (PDF) (s. 63, 109) U.S. Geological Survey. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)