Châteauneuf-les-Bains
| Châteauneuf-les-Bains | |
|---|---|
 Châteauneuf-les-Bainsin keskusta ja kylpylä |
|
 vaakuna |
|
  Châteauneuf-les-Bains |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ranska |
| Alue | Auvergne-Rhône-Alpes |
| Departementti | Puy-de-Dôme |
| Arrondissementti | Riom |
| Hallinto | |
| – määri | Jean-Yves Nouzille |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 16,92 km² |
| Väkiluku (2018) | 318 [1] |
| – Väestötiheys | 19 as./km² |
| Postinumero | 63390 |
Châteauneuf-les-Bains on kunta Puy-de-Dômen departementissa Ranskan Auvergnessa.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Châteauneuf-les-Bains sijaitsee Sioule-joen molemmin puolin. Sioulessa on Châteauneifin kohdalla huomattava mutka, meanderi, jossa se kiertää kukkulan, jolla aikoinaan oli Pyhän Cirguesin kirkko. Kunnan nykyinen keskus on joen vasemmalla rannalla La Chaux'n alueella. Sioulen ylittää kaksi ajoneuvoliikenteen siltaa, kumpikin melko kaukana kunnan keskuksesta: sieltä ylävirtaan Saint-Gervais-d'Auvergnesta Riomiin johtavan tien nro 227 silta sekä kunnan keskuksesta alavirtaan Pont du Brayant tiellä, joka johtaa Sioulen varta pitkin Menat'n sillalle ja Ébreuiliin. Lisäksi lähempänä kunnan keskusta on kaksi jalankulkusiltaa.
Châteauneuf-les-Bainsin naapurikuntia ovat:
- pohjoisessa: Ayat-sur-Sioule
- idässä: Blot-l-Église
- kaakossa: Saint-Angel
- etelässä: Vitrac
- lännessä: Saint-Gervais-d'Auvergne
- luoteessa: Sainte-Christine
Luonnehdinta paikkakunnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska Châteauneuf-les-Bains on jokseenkin harvaan asuttu, se katsotaan Ranskan tilastokeskuksen, (Institut national de la statistique et des études économiques, Insee) käyttämien määritelmien[2] on käyttämiensä määritelmien mukaisesti luokitellut sen maaseutumaiseksi kunnaksi. käyttämien kon on luokitellut Châteauneuf-les-Bainsin maaseutumaiseksi kunnaksiluokitellut harvaan tai hyvin harvaan asuttujen kuntien joukkoon. ja harvaan asuttu kunta. Se ei myöskään kuulu minkään kaupungin välittömään vaikutuspiiriin tai työssäkäyntialueeseen.[3][4]
Maankäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maa-alueiden biofysikaalista käyttöä koskevan eurooppalaisen tietokannan mukaan Châteauneuf-les-Bainsille on ominaista metsien ja puolittain luonnontilaisten alueiden suuri osuus kunnan maapinta-alasta. Vuonna 2018 kunnan alueesta oli metsää tai puolittain luonnontilaista 49,6 %, viljelysmaata 24,6 %, niittyä 24,3 % ja rakennettua aluetta 1,5 %.[5] Metsien ja luonnontilaisten alueiden osuus ei paljon poikennut siitä, mikä se oli ollut vuonna 1990 (51,4 %).
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Châteauneufin vedet tunnettiin jo gallialais-roomalaisena aikana. Paikkakunnalta onkin löydetty melko vaatimattomia jäänteitä kylpylän toiminnasta, mutta merkittävistä rakennuksista ei ole mitään jälkellä, toisin kuin Néris-les-Bainsissä. Sioulen ylitti roomalaisaikainen tie kahlaamoineen lähellä Got-nimistä paikkaa.
Keskiajalla tie kulki etelämpää ja ylitti joen ylempänä Bordassa, kivisiltaa pitkin, joka tukipilareista yksi on yhä jäljellä, ja sen varaan on rakennettu jalankulkusilta. Puolustustarkoituksiin paikkakunnalle rakennettiin 1200-luvun alussa linna, joka korvasi paikalla aikaisemmin olleen vuorilinnakkeen, joka todennäköisesti oli rakennettu Saint-Cyrin niemen tyveen. Linna sai latinankielisen nimen Castrum Novum, "Uusi linna", ranskaksi Château neuf, josta paikkakunta sai nimensä.
Joen vasemmalla rannalla oli Pyhän Johanneksen luostari, joka toimi Menat'n munkkiluostarin alaisuudesta. Luostarin ympärille muodostui Mon(t)gien kylä, jonka nimi johtuu munkkia tarkoittavasta sanasta. Luostarin rakennus sijaitsi nykyisen hautausmaan paikalla, mutta siitä ei ole mitään jäljellä.
Ennen Ranskan vallankumousta nykyisen Châteauneufin alueella oli kaksi seurakuntaa, jotka on merkitty Cassinin karttaan: vasemmalla rannalla vanha Saint-Cirguesin (eli Saint-Cyrin) seurakunta Sioulen meanderin sisään jäävällä alueella sekä oikealla rannalla Saint-Valentin linnan edustalla.
Kunnallispolitiikka ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 2020 Châteauneuf-les-Bainsin määriksi nimitettiin Jean-Yves Nouzille. Häntä edelsi virassa maaliskuussa 2001 aloittanut Daniel Sauvestre.[6]
Väestö ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestönlaskentojen ansiosta Châteauneufin väestönkehitys tunnetaan hyvin vuodesta 1793 saakka. Vuodesta 2006 lähtien Ranskan tilastovirasto INSEE on vuosittain julkaissut kuntien asukasluvut.
Seuraava taulukko osoittaa Chàteauneuf-les-Bainsin asukasluvun eri vuosina.
| 1793: 862 | 1800: 568 | 1806: 786 | 1821: 866 | 1831: 939 | 1836: 968 | 1841: 935 | 1846: 946 | 1851: 1 000 | ||
| 1856: 1 003 | 1861: 1 003 | 1866: 962 | 1872: 909 | 1876: 882 | 1881: 874 | 1886: 984 | 1891: 867 | 1896: 858 | ||
| 1901: 893 | 1906: 875 | 1911: 828 | 1921: 680 | 1926: 664 | 1931: 622 | 1936: 595 | 1946: 617 | 1954: 533 | ||
| 1962: 508 | 1962: 492 | 1975: 453 | 1982: 374 | 1990: 330 | 1999: 303 | 2006: 299[8] | 2007: 298[9] | 2012: 289[10] | 2017: 316[11] | 2018: 318[12] |
Toisen maailmansodan aikana Châteauneuf-les-Bainsissa ja varsinkin linnassa asui väliaikaisesti noin 300–400 Espanjasta sisällissodan jälkeen paennutta valkoista sekä myös suunnilleen saman verran juutalaisia, jotka olivat paenneet Saksan miehittämästä Pohjois-Ranskasta niin sanotulle vapaalle vyöhykkeelle. Molempiin ryhmiin kuuluviin pakolaisiin suhtauduttiin ystävällisesti ja heitä kohdeltiin vieraanvaraisiksi, mistä he sittemmin muistelivat paikkakuntalaisia kiitollisin mielin.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.
Kylpylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Châteauneufissä on harjoitettu kylpylätoimintaa gallialais-roomalaisesta ajasta saakka. Toiminta kehittyi 1800-luvulla ja hoitaa reumatismeja. Noin kaksikymmentä lähdettä on otettu käyttöön joko kylpylän toimintaa varten vuosittain toukokuusta lokakuuhuun taikka kivennäisvesien tuotantoon, joita tuotetaan kuusi miljoonaa pullollista vuodessa.
Nykyisin ovat nähtävissä vielä seuraavat lähteet:
- Vanha Saint-Cyrin lähde, jonka hyväksikäyttöä varten pystytetty rakennus on purettu, mutta itse lähde on yhä näkyvissä ja kunnostettu. Sijaitsee Chàteauneufin meanderin kärjessä. Sen vettä käytettiin juomavetenä 1900-luvun alussa ja vuonna 1909 se julistettiin yleisessä käytössä olevaksi.
- Lefortin lähde, Grands Bainsin puistossa lähellä Sioule-jokea sijaitseva lämmin lähde, jossa pulppuaa 37,5 litraa vettä minuutissa. Lähdeveden lämpötila on noin 35 °C.
Lähteiden vesi sisältää myös hiilidioksidia, jota veden mukana nousee maasta noin 34 litraa minuutissa ja joka saa veden kuplimaan. Se voidaan kerätä talteen lasisen kupolin avulla.
Matkailu, ajanviete ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Châteauneufin nähtävyyksiin kuuluu Sioulen varrella sijaitseva Grands Bainsin puisto lähteineen.
Châteauneufissä voi kalastaa taimenta. Sioulella voi liikkua kanootilla tai kajakilla Braynandin sillalta alavirtaan.
Huomattavia rakennuksia ja muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lachaux'n kirkko. Rakennettiin toisen keisarikunnan aikana Lachaux'n kylään, josta tuli kunnan uusi keskus. Adolphe Tiersin 3. elokuuta 1872 antamalla asetuksella siitä tuli virallisesti seurakunnan pääkirkko.
- Châteauneufin majesteettinen Neitsyt Tämä tammipuusta tehty, monivärisellä metalliseoksella päällystetty 52 cm:n korkuiunen veistos on peräisin 1200-luvun lopulta tai 1300-luvun alussa. Vallankumouksen aikana se kätkettiin, minkä ansiosta se säästyi tuholta. Myöhemmin se pystytettiin Pyhän Valentinin kappeliin.
- Pyhän Valentinin kappeli (ransk. Chapelle Saint Valentin, joka kohoaa Sioulen laakson ja Châteauneuf-les-Bainsin kylän yläpuolelle. Julistettiin vuonna 1904 historialliseksi muistomerkiksi.
Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jean-Pierre Alibert (1820-1905), geologi, keksijä ja tutkimusmatkailija. Tutki Siperiaa, löysi vuonna 1848 Baikaljärven läheisyydestä grafiittiesiintymän, jota myös ryhtyi hyädyntämään. Palattuaan vuonna 1862 Ranskaan hän alkoi hoitaa itselään Châteauneufin vesillä ja asettui sinne asumaan. Hän rakennutti sinne talon ja hankki omistukseen läheisen Perre Encizen kukkulan, jonne hän vuonna 1893 pystytti Neitysen patsaan. Kukkulan on nykyisin nimeltään Pic Alibert, ja myös läheisellä lähteellä on hänen nimensä. Hänen muotokuvansa on Châteauneufin määrin virastotalossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jean-Pierre Blazin: Châteauneuf-les-Bains. Évian: Cleopas, 2009. ISBN 978-2-91728311-0.
- Site de l'office de tourisme (Arkistoitu – Internet Archive)
- Châteauneuf-les-Bains sur le site de l'Institut géographique national (archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Populations légales 2018: Commune de Châteauneif-les-Bains (63100) Insee. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Commune rurale Institut national de la statistique et des études économiques (Insee). Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Base des aires d'attraction des villes 2020. Insee. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ En France, neuf personnes sur dix vivent dans l’aire d’attraction d’une ville insee.fr. 21.10.2020. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ CORINE Land Cover (CLC) - Répartition des superficies en 15 postes d'occupation des sols (métropole). Ministère de la Transition écologique.. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Liste des maires du Puy-de-Dôme 9.4.2014. Puy-de-Dômen departementin hallitus. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Notice communale: Châteauneuf-les-Bains cassini.ehess.fr. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Populations légales 2006: Commune de Châteauneuf-les-Bains (63100) Insee. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Populations légales 2007: Commune de Châteauneuf-les-Bains (63100) Insee. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Populations légales 2012: Commune de Châteauneuf-les-Bains (63100) Insee. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Populations légales 2017: Commune de Châteauneuf-les-Bains (63100) Insee. Viitattu 10.6.2021.
- ↑ Populations légales 2018: Commune de Châteauneuf-les-Bains (63100) Insee. Viitattu 10.6.2021.