Casimirin ilmiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Casimirin ilmiö on nimitys voimasta, joka syntyy kahden hyvin lähellä toisiaan olevien kappaleiden välille. Voima johtuu siitä, että kappaleiden väliin syntyvien virtuaalisten hiukkasten aallonpituus on rajoitettu. Koska kappaleiden etäisyys on rajattu, ei kappaleiden välille voi syntyä hiukkasia, joiden aallonpituus on etäisyyttä pitempi. Muualla kuin kappaleiden välillä voi syntyä eri aallonpituisia hiukkasia. Tästä seurauksena on kappaleita ulkoapäin työntävä paine.

Ilmiön keksi hollantilainen fyysikko Hendrik B. G. Casimir, jonka mukaan ilmiö on myös nimetty. Ensi kertaa ilmiön olemassaolo kyettiin todistamaan vuonna 1948. Klassinen todistuskeino voimalle on tyhjiössä lähekkäin olevat varauksettomat metallipalat, jotka itsekseen lähestyvät toisiaan.

Casimirin ilmiö on keskeinen nukleonimalleissa ja nanotekniikassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cyriaque Genet, Francesco Intravaia, Astrid Lambrecht and Serge Reynaud (2004) Electromagnetic vacuum fluctuations,Casimir and Van der Waals forces (englanniksi)

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.