Casimirin ilmiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havainnekuva

Casimirin ilmiö eli Casimir–Polder voima[1] on voima, joka syntyy kahden hyvin lähellä toisiaan olevan kappaleen välille. Voima johtuu siitä, että kappaleiden väliin syntyvien virtuaalihiukkasten aallonpituus on rajallinen. Koska kappaleiden etäisyys on rajallinen, ei kappaleiden välille voi syntyä sellaisia hiukkasia, joiden aallonpituus on etäisyyttä pitempi. Siitä seurauksena on kappaleita ulkoapäin yhteen työntävä paine. Muualle kuin kappaleiden välille voi syntyä eri aallonpituisia hiukkasia.[2]

Ilmiön havaitsi hollantilainen fyysikko Hendrik B. G. Casimir, jonka mukaan ilmiö on nimetty.lähde? Ensi kertaa ilmiön olemassaolo todistettiin vuonna 1948. Voima todistetaan perinteisesti tyhjiössä lähekkäin olevilla varauksettomilla metallipaloilla, jotka lähestyvät toisiaan itsekseen.[2]

Casimirin ilmiö on keskeinen nukleonimalleissa ja nanotekniikassa.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pierre-Philippe Crépin & Marie-Pascale Gorza & Romain Guérout & Astrid Lambrecht & Serge Reynaud: Casimir-Polder forces Laboratoire Kastler Brossel. 26.11.2017. Viitattu 2.12.2019. (englanniksi)
  2. a b Enqvist, Kari: Muuttuiko kaikkeutemme kuva? Helsingin yliopisto. Viitattu 2.12.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Genet, Cyriaque & Intravaia, Francesco & Lambrecht, Astrid & Reynaud, Serge: Electromagnetic vacuum fluctuations, Casimir and Van der Waals forces. Annales de la Fondation Louis de Broglie, 2004, 29. vsk, nro 1-2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.12.2019. (englanniksi)
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.