Carl Wilhelm Gadolin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Wilhelm Gadolin (25. huhtikuuta 1824 Somero13. lokakuuta 1893 Pultava) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]

Gadolinin vanhemmat olivat laivaston luutnantti, lasitehtailija ja tilanomistaja Wilhelm Gadolin ja Sofia Emerentia Lundström ja puoliso vuodesta 1854 Vera Petrovna Gubskaja. Ratsuväenkenraali Axel Gadolin oli hänen veljensä. Carl Wilhelm Gadolin tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1839 ja määrättiin sieltä 1845 valmistuttuaan kornettina ensin Venäjän armeijan Ratsuväen mallirykmenttiin ja sitten 5. Liettuan ulaanirykmenttiin. Hän osallistui Unkarin vallankumouksen kukistamiseen 1849 ja ylennettiin taistelussa osoitetun urheuden takia luutnantiksi elokuussa 1849. Gadolin osallistui Krimin sodan aikana 1854–855 Itämeren rannikkoalueen puolustustaisteluihin.[1]

Gadolin ylennettiin ratsumestariksi 1860 ja siirrettiin kouluttajaksi Henkivartioväen rakuunarykmenttiin. Tehtävään seuraavana vuonna vakinaistettuna hänelle määrättiin alikapteenin arvo. Joukko-osastossaan Gadolin otti osaa Tammikuun kansannousun kukistamiseen 1862–1863. Ratsumestariksi hänet ylennettiin 1863 ja everstiksi 1868. Henkivartioväen rakuunarykmentin 1. eskadroonan päällikö Gadolinista tuli 1869 ja 3. Novorossijskin rakuunarykmentin komentaja 1873. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1878 ja määrättiin 9. ratsuväkidivisioonan 2. prikaatin komentajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1885 saakka, jolloin hän sai eron sotapalveluksesta kenraaliluutnanttina. Gadolin asettui reservissä ollessaan Pultavaan ja tuli merkityksi Pultavan kuvernementin aatelismatrikkeliin 1893.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Carl Wilhelm Gadolin Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 26.1.2020)