Carl Vogt
Carl Vogt (1817–1895) oli saksalainen luonnontutkija. Hänestä tuli 1847 eläintieteen professori Gießenin yliopistoon. Hänet valittiin seuraavana vuonna Gießenistä jäseneksi Frankfurtin "esiparlamenttiin" ja sen jälkeen kansalliskokoukseen. Hän oli niissä äärivasemmiston merkittävimpiä johtajia. Vogt seurasi tynkäparlamentin mukana Stuttgartiin, missä hän tuli "Reichsregentschaft"-hallituksen jäseneksi. Kun vallankumousyritys oli kukistettu, Vogt erotettiin professorinvirasta, ja hän pakeni Sveitsiin, missä hän oli vuodesta 1852 geologian ja sittemmin myös eläintieteen professori Genevessä. Sielläkin Vogt osallistui poliittiseen toimintaan ja oli muun muassa pitkään kansallisneuvoston ja kantonineuvoston jäsen.[1]
Vogt julkaisi eläintieteen ja paleontologian alalta tieteellisiä ja kansantajuisia teoksia. Merkittävimpiä niistä ovat ensimmäinen osa ja suuri osa toista osaa Louis Agassizin toimittamaa teosta Histoire naturelle des poissons d’eau douce (1839–1845), Untersuchungen über die Entwickelungsgeschichte der Geburtshelferkröte (1842), Die Säugetiere in Wort und Bild (1883) sekä oppikirjat Lehrbuch der Geologie und Petrefaktenkunde (1846, 4. p. 1879) ja Lehrbuch der praktischen vergleichenden Anatomie (1885–1894, yhdessä Émile Yungin kanssa). Vogt oli Charles Darwinin oppien ensimmäisiä kannattajia ja innokkaimpia levittäjiä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vogt, Karl, Tietosanakirja. Osa 10, palsta 1426. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Vogt Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
