Carl Mauritz Aminoff
Carl Mauritz Aminoff (19. kesäkuuta 1728 Flisby, Jönköping - 17. joulukuuta 1798 Tukholma) oli ruotsalainen kenraaliluutnantti ja Tukholman Ritarihuoneen johtaja.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aminoffin isä oli majuri Esaias Aminoff (1686-1739), joka palveli Savon, Hämeen ja Uudenmaan rykmenteissä.[2] Aminoffin isä menehtyi, kun Carl Mauritz Aminoff oli 11-vuotias.[2] Aminoffin äiti oli Eva Charlotta Schmedeman, joka oli valtiosihteeri Johan Schmedemanin ja Elsa Lovisa von Braunjohanin tytär.[2][3] Schmedeman oli uusi aatelissuku.[2][4]
Aminoff oli naimisissa vapaaherratar Anna Ebba Wrangel af Lindebergin kanssa.[1] Pariskunta sai neljä lasta.[1] Kenraaliadjutantti Feodor Mauritz Aminoff oli heidän poika.[1]
Aminoffin toinen vaimo oli vapaaherratar Charlotta Beata Sparre, joka oli kamariherra, vapaaherra Carl Axelsson Sparren tytär.[1][5]
Suomalainen kenraaliluutnantti Henrik Johan Aminoff oli hänen setä.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aminoff liittyi vapaaehtoisena Stralsundin rykmenttiin vuonna 1742.[1] Hänestä tuli Ruotsin herttua, kruununprinssi Aadolf Frekdrikin paaši (hovipoika) vuonna 1743.[1][6] Aminoff palveli hovipoikana samaan aikaan kuin hänen suomalainen sukulainen Johan Fredrik Aminoff.[6]
Hän siirtyi Ruotsin kuninkaan henkivartiokaartiin vuonna 1746.[1] Hänet ylennettiin furiiriksi vuonna 1747, kersantiksi vuonna 1748, sivuadjutantiksi vuonna 1750, pääadjutantiksi 1757, luutnantiksi vuonna 1757 ja alikapteeniksi vuonna 1763.[1]
Aminoff siirtyi Ruotsin armeijan eläkekassan johtajaksi vuonna 1770 ja vuonna 1771 armeijan vetoomus- ja oppilaskassan johtajaksi.[1] Hänet ylennettiin armeijan everstiluutnantiksi vuonna 1772.[1]
Aminoff osallistui Ruotsin kuningas Kustaa III:n vallankaappaushankkeeseen.[6] Aminoff sulki kuninkaan käskystä Ruotsin aateliston Tukholman kuninkaanlinnan sisälle kolmeksi päiväksi.[6] Kustaa III:n vallankaappaushanke onnistui.[6]
Hänen ylennettiin henkivartiokaartin majuriksi vuonna 1774, everstiluutnantiksi ja everstiksi vuonna 1776.[1] Aminoffista tuli henkivartiokaartin varakomentaja vuonna 1776.[1]
Hänet ylennettiin armeijan kenraalimajuriksi vuonna 1782.[1] Aminoff poistui armeijan palveluksesta kenraaliluutnanttina vuonna 1788 ja siirtyi Tukholman Ritarihuoneen johtajaksi.[1]
Ritarikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miekkaritarikunta 1. luokan komentajamerkki
Miekkaritarikunta Komentajamerkki
Miekkaritarikunta Ritarimerkki
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 14.12.2023.
- ↑ a b c d Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Von Braunjohan nr 1292 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Schmedeman nr 1085 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Sparre nr 11 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ a b c d e Wolff, Charlotta: Johan Fredrik Aminoff - Kustaviaani kahdessa valtakunnassa. Otava, 2022.