Carl Johan Mauritz Nymander
Carl Johan Mauritz Nymander (9. tammikuuta 1797 Pietari – 1. helmikuuta 1856 Ykspää, Viipurin pitäjä) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri ja valtioneuvos.[1]
Nymanderin vanhemmat olivat Pietarin suomalaisen seurakunnan kanttori, tilanomistaja Johan Nymander ja Helena Löfman ja puoliso vuodesta 1821 Hedvig Charlotta Wilhelmina Blåfield. Nymander suoritti saksalaisen koulun kurssin Pietarissa 1813, minkä jälkeen hänet hyväksyttiin Haapaniemen sotakouluun. Sieltä 1817 valmistuttuaan Nymander toimi koulun venäjän kielen ylimääräisenä opetusupseerina kevääseen 1818 ja koulun muututtua Haminan kadettikouluksi edelleen paitsi venäjän, myös tekniikan, kalligrafian, maastontiedustelun ja kartanpiirustuksen opettajana. Aliluutnantiksi Nymander ylennettiin 1818, luutnantiksi 1823, alikapteeniksi 1826 ja kapteeniksi 1831. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin palvelukseen Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonaan, everstiluutnantiksi hän yleni 1834. Nymander määrättiin pataljoonankomentajaksi Mallijalkaväkirykmenttiin 1835. Sieltä hänet komennettiin everstiksi ylennettynä pataljoonankomentajaksi Kaprion jääkärirykmenttiin Luoteis-Inkeriin 1839, mutta siirrettiin jo seuraavana vuonna Sofian jääkärirykmenttiin.[1]
Nymander erosi vuonna 1843 sotapalveluksesta valtioneuvoksena ja siirtyi metsäteollisuuden palvelukseen. Hän johti kymmenen vuotta Vjatkan ja Permin kuvernementtien metsä- ja uittotyömaita. Vuonna 1849 hänet merkittiin everstinä Venäjän armeijan metsänhoidosta vastanneen upseerikunnan upseeriluetteloihin, eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina syyskuussa 1853.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Carl Johan Mauritz Nymander Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 12.4.2020)