Caino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Caino
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Ohjaaja Leopoldo Carlucci
Kuvaaja Arnaldo Ricotti
Pääosat Helena Makowska, Elda Bruni-De Negri, Achille Majeroni, Luigi Cimara
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Corona Film
Ensi-ilta 1918
Kesto 1781 metriä
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Caino (”Kain”) on vuonna 1918 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Raamatulliseen veljessurma-aiheeseen perustuvan melodraaman on ohjannut Leopoldo Carlucci. Sen päätähti on puolalaissyntyinen elokuvadiiva Helena Makowska.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisan laulajan Cécile Herveyn sisar Elda asuu tätinsä kanssa maaseudun rauhassa. Vaatimaton ja kiltti Elda on kihloissa työteliään ja vastuuntuntoisen naapurinsa Bruno Levesonin kanssa, mutta rakastuu pian tämän huikentelevaiseen veljeen Raouliin. Elda ja Raoul menevät naimisiin ja Bruno väistyy heidän tieltään. Samaan aikaan näyttämölle astuu kohtalokas ja viettelevä Cécile, joka kiinnostaa Raoulia paljon enemmän kuin hänen vaimonsa. Elda saa tyttären, mutta kuolee pian synnytyksen jälkeen. Bruno ja hänen äitinsä ottavat pikku Elinan kasvatettavakseen. Raoul muuttaa Cécilen kanssa kaupunkiin, jossa hän tuhlaa perheen omaisuuden uhkapeleihin. Bruno joutuu myymään maatilansa, Cécile lyöttäytyy yhteen varakkaan lordi Gastonin kanssa, ja itsemurhan lavastanut Raoul pakenee ulkomaille. Vuosien kuluttua Raoul saapuu valepuvussa kotiinsa. Hän haluaa maksaa velkansa ja ottaa Elinan mukaansa, mutta saa surmansa kaksinkamppailussa Brunoa vastaan. Raoulin henkilöllisyyden paljastuttua Bruno, tämän äiti ja Elina menettävät järkensä, kun taas Cécile nai petollisen lordi Gastonin.[1][2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helena Makowska  … Cécile Hervey  
 Elda Bruni-De Negri  … Elda  
 Achille Majeroni  … Bruno Leveson  
 Luigi Cimara  … Raoul  
 Mary Cleo Tarlarini  … Brunon ja Raoulin äiti  
 Ettore Mazzanti     
 Luigi Duse  … [1][2]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopoldo Carluccin ohjaaman Cainon on tuottanut torinolainen Corona Film. Sen päätähti on Italiassa ja myöhemmin Saksassa työskennellyt puolalaissyntyinen Helena Makowska. Aikansa muiden elokuvadiivojen tapaan hänen henkilöhahmonsa on viettelevä ja häikäilemätön femme fatale, jolla on huomiota herättävä silmämeikki, mutta ei riittävää syvyyttä tai karismaa.[1]

Elokuvan lehdistömateriaaleissa Cainoa luonnehdittiin ”intohimodraamaksi” ja ”yläluokan elämän psykologiseksi tutkielmaksi”[3]. Se poikkeaa muista diivaelokuvista ennen kaikkea huolellisesti rakennetulla juonellaan[4]. Visuaalisesti tyylikäs elokuva kiinnittää paljon huomiota otosten sommitteluun ja käyttää muutamissa kohtauksissa päällekkäisvalotusta[1]. Kriitikot ottivat Cainon positiivisesti vastaan ja kiittivät varsinkin sen näyttelijäsuorituksia”[1][3].

Alankomaiden elokuvamuseossa säilynyt elokuva on nähtävissä European Film Gateway -sivustolla[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 29.12.2015.
  2. a b c European Film Gateway europeanfilmgateway.eu. Viitattu 29.12.2015.
  3. a b Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1918 (1991), s. 32.
  4. Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 199. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]