Cécile Renault

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cécile Renault, François Bonnevillen tekemä muotokuva.

Aimée-Cécile Renault (177417. kesäkuuta 1794 Pariisi)[1] oli ranskalainen nainen, jota syytettiin aikomuksesta murhata vallankumousjohtaja Maximilien Robespierre toukokuussa 1794. Tapaus antoi tekosyyn terrorin kiihdyttämiselle.

Renault oli pariisilaisen paperintekijän tytär. Hän saapui illalla 23. toukokuussa 1794 Robespierren kotitalolle rue Saint-Honerélle ja pyysi päästä tämän puheille, mutta Robespierre ei ollut kotona. Renault’lta löytyi ruumiintarkastuksessa kaksi kynäveistä. Hän sanoi halunneensa tavata Robespierren nähdäkseen ”miltä tyranni näyttää”. Ei ole varmaa, suunnitteliko hän todella surmaavansa Robespierren, mutta joka tapauksessa hän vihasi tasavaltaa. Hänet vietiin Conciergerien tutkintavankilaan. Mahdollisia rikostovereita ei alkuperäisessä tutkinnassa löytynyt, mutta yleisen turvallisuuden valiokunta kehitteli tapauksesta väitetyn ”ulkomaalaisten salaliiton” (tunnetaan myös ”punaisten paitojen juttuna”, Affaire des chemises rouges), johon yhdistettiin Jean-Marie Collot d’Herbois’n murhaa edellisenä iltana yrittänyt virkamies Henri Ladmiral, maanpaossa elänyt rojalistivakooja, paroni Jean Pierre de Batz, Renault’n perheenjäseniä sekä lukuisia muita pariisilaisia, joista pääosa toisiinsa liittymättömiä ja luultavasti myös viattomia. Robespierre hyödynsi ”murhayrityksen” hänelle tuomaa sankarinmainetta, mutta ei ilmeisesti osallistunut kuvitteellisen salaliiton keksimiseen.[2]

Renault tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin giljotiinilla 17. kesäkuuta yhdessä isänsä, veljensä ja tätinsä kanssa. Hänet haudattiin Pariisin Picpusin hautausmaalle.[1] Ladmiralin ja Renault’n tapaukset saivat Robespierren kiihdyttämään poliittista terroria ja esittelemään kansalliskonventille kesäkuun alussa niin sanotun prairialkuun 22. päivän lain, joka poisti vallankumoustuomioistuimessa syytetyiltä kaiken oikeusturvan ja puolustautumismahdollisuudet. Vielä suoremmin ”ulkomaalaisten salaliitto” vaikutti 26. toukokuuta säädettyyn lakiin, jonka mukaan sodassa englantilaisia ja hannoverilaisia sotilaita ei enää otettaisi sotavangeiksi vaan ammuttaisiin saman tien.[3]

  1. a b Renault Cécile (1774 – 17 juin 1794) (ranskaksi) Tombes et sepultures dans les cimetières et autres lieux. Viitattu 28.12.2018.
  2. Octave Aubry: Ranskan suuri vallankumous II: tasavallan aika, s. 196–198 (suom. Osmo Mäkeläinen & Heikki Eskelinen). WSOY 1962.
  3. Colin Jones & Simon MacDonald: Robespierre, The Duke of York, and Pisistratus during the French Revolutionary Terror (englanniksi) Cambridge University Press 2017. Viitattu 28.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]