Bysantin–sassanidien sota (540–562)
Bysantin–sassanidien sota (540–562) Justinianuksen toinen sota Persiaa vastaan | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Bysantin–sassanidien sotia | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Germanus, |
|||||||
|
Bysantin–sassanidien sota käytiin vuosina 540–562.
Valtakunnat olivat sopineen "ikuisen rauhan" keskenään vuonna 532. Tämän jälkeen keisari Justinianus I oli pystynyt aloittamaan suuria sotilasoperaatioita, joiden ansiosta Afrikan pohjoisrannikko ja Italia taas joutuivat Itä-Rooman valtaan (katso vandaalisota ja Goottisota (535–554)). Persian kuningas Khosrau I pelkäsi Itä-Rooman kasvavaa valtaa ja aloitti sodan vuonna 540. Khosrau johti itse armeijaa joka hyökkäsi Syyriaan. Roomalaisia joukkoja johti Justinianuksen serkku Germanus. Khosrau valtasi ja ryösti Antiokian, joka oli huonosti puolustettu. Khosrau yritti myös vallata Daran, mutta epäonnistui. Tämän jälkeen sota levisi Lazicaan, jonka kuningas luopui roomalaisista. [1]
Khosrau joutui kuitenkin jättämään sotatoimet Lazicassa koska Belisarius saapui jälleen kerran johtamaan Mesopotamian joukkoja. Belisarius teki rohkean hyökkäyksen persialaisten alueelle vuonna 541. Khosrau yritti tämän jälkeen hyökätä Jerusalemia vastaan vuonna 542, mutta Belisarius sai tämän luopumaan tästä aikeesta. Vuonna 543 persialaiset hyökkäsivät roomalaisten Armeniaan ja roomalaiset hyökkäsivät Persarmeniaan. Vuonna 544 Khosrau hyökkäsi Edessaa vastaa, mutta epäonnistui. Tämän jälkeen Khosraun oli valmis aselepoon, joka solmittiin viideksi vuodeksi. Osana sopimusta roomalaiset lupasivat maksaa persialaisille vuosittain 2000 puntaa kultaa. Lazica jätettiin kuitenkin sopimuksen ulkopuolelle ja sota jatkui siellä. Roomalaiset menestyivät hyvin Lazicassa Bessaksen ja Germanuksen pojan Iustinuksen johdolla. Vuonna 557 solmittiin uusi aselepo, johon liitettiin myös Lazica. [1]
Lopullinen rauha saatiin aikaan vasta vuonna 562. Rauhansopimuksen tuli kestää 50 vuotta ja sen mukaan roomalaiset maksoivat vuosittain suuret lunnaat, mutta he saivat pitää Lazican ja Daran. [1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c John W. Barker: Justinian and the Later Roman Empire, s. 24. Univ of Wisconsin Press, 1975. ISBN 9780299039448