Burkhanismi
Burkhanismi (tunnetaan myös nimellä Ak jan) on altailainen uskonnollinen ja kansallismielinen liike. Uskonto kehittyi Altain alueella 1900-luvun alkupuolella. Liikettä voidaan pitää toisaalta messiaanisia piirteitä omaavana uskontona, mutta myös Altain alueen kansojen yhdistymiseen tähtäävänä kansallismielisenä liikkeenä. Burkhanismin suosio aiheutti aikanaan huolta Venäjän keisarikunnan viranomaisissa ja myös alueen venäläisväestössä. Venäjän viranomaisten ja jopa armeijan häirinnästä huolimatta liike onnistui säilymään toiminnassa vielä Neuvostoliiton vallan ajalle, ainakin 1930-luvulle asti.[1]
1933-luvulta alkaen liike lopulta ajettiin neuvostohallinnon toimesta alas, koska sen nationalistinen ja uskonnollinen maailmankatsomus nähtiin uhkana neuvostovallalle. Vainojen jälkeenkin burkhanismi on säilynyt alueella vaikuttavana uskontona, joskaan sen opinkappaleet ja uskonnolliset käytännöt eivät enää juuri muistuta alkuperäistä 1900-luvun alussa kehittynyttä Burkhanismia.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burkhanismin syntyyn myötävaikuttivat toisaalta Venäjän alueelle tuomat uskonnolliset vaikutteet, mutta myös alueella perinteisesti vallinnut samanistinen luonnonuskonto. Liike syntyi näiden vastavoimaksi, ja sen perustajien ja varhaisten johtohahmojen tavoite oli vapauttaa alueen uskonnollinen elämä paitsi uusista venäläisistä vaikutteista, myös shamanismin perinteisistä käytännöistä. Tavoitteena lienee ollut luoda omintakeinen altailainen uskonto, joka tukisi altailaisten erottumista itsenäisenä kansakuntana, ja jonka kautta altailaiset heimot voisivat saavuttaa aiempaa tiiviimmän kansallisen yhteenkuuluvuuden.
Venäjä pyrki aktiivisesti estämään burkhanismin leviämistä ja toimintaa, oletettavasti koska sen nationalistinen luonne oli uhka valtakunnan yhtenäisyydelle. Tästä huolimatta uskonto sai verrattain laajaa kannatusta Altain alueella. Liikettä ei myöskään aluksi täysin kielletty, ja vielä 1930-luvulla burkhanismin johtohahmot ovat käyneet neuvotteluja ja viestinvaihtoa Neuvostoliiton viranomaisten kanssa. 1933-luvuta alkaen burkhanismin vastaisia toimia kovennettiin, minkä jälkeen liike jäi pitkäksi aikaa taka-alalle.[1]
Burkhanismiin kohdistuu yhä tänäkin päivänä jonkin verran kiinnostusta etenkin altailaisen oppineiston piirissä. Kiinnostus ei ole pelkästään akateemista, vaan kansallismielisten altailaisten näkökulmasta uskonnon ajatellaan yhä olevan mahdollinen tapa rakentaa altailaisten kansallista yhteenkuuluvuutta. Nykyaikaisessa burkhanismissa tavoitteena on yleensä "alkuperäisen" tai vaikutteista vapaan autenttisen altailaisen uskonnon rekonstruointi, ja kytkökset 1900-luvun alussa syntyneeseen liikkeeseen ovat vähäisiä.[1]
Uskomukset ja käytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burkhanismin uskomuksista on saatavilla rajatusti tietoa. Uskonto kuitenkin lainasi alueen samanististen uskontojen maailmankuvaa ja siirsi sen elementtejä opillisesti sidotumpaan, institutionalisoituun ja hierarkisemmin järjestäytyneeseen malliin.[1]
Burkhanismin merkittävin uskonnollinen hahmo on mytologinen Oirot khan. Oirot khanin uskottiin olevan altailaisten kansojen tuleva johtaja. Oirot khanin hahmon kautta myös perustellaan altain alueen kansojen yhteinen alkuperä.[1]
Burkhanismi alun perin vastusti avoimesti alueen samanistisia uskontoja. Sen maailmankuva kuitenkin on luonteeltaan samanistinen, ja se jakaa alueen samanististen uskontojen uskomuksen henkiin, jotka vaikuttavat alisessa ja ylisessä maailmassa. Burkhanismin mukaan samanismi on epätoivotulla tavalla tekemisissä alisen maailman henkien kanssa, kun taas burkhanismissa huomio ja palvontamenot kohdistuvat ylisen maailman ja luonnon henkiin. Ajan myötä shamanistiset vaikutteet ovat kuitenkin tulleet myös osaksi burkhanismia.[1]
Samanistisiin luonnonuskontoihin verrattuna burkhanismi on selvästi hierarkisempi. Institutionalisoitunut ja hierarkisesti järjestäytynyt tapa harjoittaa uskontoa on luultavasti omaksuttu buddhalaisuudesta. Burkhanismin hengellisten johtajien (jarlykchy) välillä vallitsi hierarkinen valtajärjestelmä, ja uskonnolla oli myös yksittäinen uskonnollinen johtaja, joka toimi kaikkien jarlykchyjen johtajana. Johtajan tehtävänä oli esimerkiksi opettaa jarlykchyille uskonnon opinkappaleita ja rituaaleja kahdesti vuodessa pidettävissä kokoontumisissa. Nimellä näistä johtajista tunnetaan ainakin Tyryi Amgechi.[1]