Brigitte Berendonk
Brigitte Berendonk (s. 2. toukokuuta 1942 Dankmarshausen, Thüringen)[1] on saksalainen dopingtutkija. Hän oli yhdessä miehensä Werner Franken kanssa merkittävässä roolissa DDR:n valtiojohtoisen dopingohjelman paljastumisessa 1990-luvun alussa.[2]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berendonk syntyi Dankmarshausenissa Itä-Saksassa ja muutti perheensä mukana Länsi-Saksaan vuonna 1958.[1] Urheilu-urallaan hän kilpaili kiekonheitossa ja kuulantyönnössä. Mexicon olympialaisissa 1968 hän sijoittui kiekonheitossa kahdeksanneksi ja Münchenissä 1972 yhdenneksitoista. Universiadeissa hän sai kiekonheitossa hopeaa 1967 ja 1970 ja kuulantyönnössä pronssia 1967.[1] EM-kilpailuissa Helsingissä 1971 hän sijoittui kiekonheitossa kymmenenneksi ja kuulantyönnössä 13:nneksi.[3] Berendonk voitti kiekonheitossa Saksan-mestaruuden vuonna 1971 ja oli hopealla vuosina 1967–1970 ja 1972–1973. Kuulantyönnössä hän voitti Saksan-mestaruuden 1973.[1] Hänen ennätyksensä kuulantyönnössä on 16,70 m (vuodelta 1971) ja kiekonheitossa 59,90 m (1971).[3]
DDR:n dopingohjelman paljastaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berendonk kirjoitti jo vuonna 1969 artikkelin Die Zeit -viikkolehteen anabolisten steroidien käytöstä kansainvälisessä urheilussa.[4][5]
Vuonna 1991 ilmestyi Berendonkin kirjoittama kirja Doping-Dokumente. Von der Forschung zum Betrug (suomennos Doping: Kultaa, kunniaa, kurjuutta. 1993). Kirja perustui Berendonkin ja hänen molekyylibiologi-miehensä Werner Franken (1940–2022[6]) tutkimuksiin ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen paljastuneisiin arkistoihin. Osa arkistoista oli ehditty tuhota, mutta merkittävässä asemassa oli DDR:n kansanarmeijan sotilaslääketieteellisessä akatemiassa (MMA) Bad Saarowissa olleet arkistot.[7] Kirja paljasti jo 1960-luvulla käynnistyneen DDR:n järjestelmällisen dopingohjelman. Kirjassa on muun muassa yli 200 itäsaksalaisen huippu-yleisurheilijan nimet joiden käyttämistä dopingaineista ja niiden annostuksista on tietoja paljastuneissa arkistoissa[8].
Vuonna 2001 Berendonk sai antidopingtyöstä jaettavan Heidi Krieger -mitalin.[9] Palkinto on nimetty kuulantyöntäjä Heidi Kriegerin (nyk. Andreas Krieger) mukaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berendonk, Brigitte: Doping: Kultaa, kunniaa, kurjuutta. Suomentanut Heikkinen, Hannele. MuscleMedi, 1993. ISBN 952-9849-00-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Brigitte Berendonk Olympedia. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Mackay, Duncan: East German doping investigator Werner Franke dies at age of 82 insidethegames.biz. 6.12.2022. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Brigitte Berendonk Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Berendonk 1993, s. 26–29.
- ↑ Berendonk, Brigitte: Dopingbericht von 1969: Züchten wir Monstren? (5.12.1969 ilmestyneen artikkelin uudelleenjulkaisu) ZEIT ONLINE. 8.8.2013. Viitattu 27.6.2023. (saksaksi)
- ↑ Unsicker, K., Jockusch, B.M. & Kelsell, D.P.: Obituary — Werner W. Franke Cell and Tissue Research. 2022. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Berendonk 1993, s. 63–69.
- ↑ Berendonk 1993, s. 146–150
- ↑ Brigitte Berendonk-Franke erhält Anti-Doping-Preis (arkistoitu versio) web.archive.org. 11.3.2007. Arkistoitu 11.3.2007. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
