Boise (joki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boise
Joki Boisen kaupungin Greenbelt puistossa.
Joki Boisen kaupungin Greenbelt puistossa.
Alkulähde Sawtoothvuorilla pohjoisen ja keskisen haaran yhtymäkohta Boisen ja Elmoren piirikuntien rajalla, Idaho, Yhdysvallat
43°42′48″N, 115°38′09″W[1]
Laskupaikka Snakejoki, Parman kaupungista 7 km luoteeseen, Idaho, Yhdysvallat.
43°49′15″N, 117°01′34″W[1]
Maat Yhdysvallat
Pituus 164[1] km
Alkulähteen korkeus 1 083[2] m
Virtaama 45,8[3] m³/s
Valuma-alue 10 282 [3] km²
Boisejoki ja sen tärkeimmät sivujoet suhteessa Snakejokeen.
Boisejoki ja sen tärkeimmät sivujoet suhteessa Snakejokeen.

Boisejoki on noin 164 kilometriä (102 mailia) pitkä joki Yhdysvalloissa Idahon osavaltiossa. Se saa alkunsa osavaltion keskiosien vuoristoissa ja virtaa osavaltion väkirikkaimman[4] Boise–Nampa-metropolialueen läpi. Joki on Snakejoen sivujoki ja kuuluu Columbiajoen vesistöön.

Joen valuma-alue on noin 10 300 km2. Joen keskimääräistä virtausta ennen Snakejokeen yhtymistä on mitattu vuosina 1971–1997 ja vuodesta 2002 eteenpäin. Vuonna 2005 keskimääräinen virtaama mittaushistorian ajalta ennen Snakejokeen yhtymistä oli 45,8 m3/s. Suurin mitattu virtaama on 261,6 m3/s (14. kesäkuuta 1983) ja pienin 1,7 m3/s (18. ja 19. huhtikuuta 1987).[3]

Jokeen on rakennettu kolme patoa ja lisäksi sen etelähaaraan yksi pato joen virtauksen säätelemiseksi keinokastelua, karjanhoitoa, tulvimisen ehkäisyä ja sähkön tuotantoa varten.[5]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boisejoki Meridianissa.[6]

Joki lasketaan alkavaksi sen pohjois- ja keskihaarojen yhtymäkohdasta Sawtoothvuorilla noin 50 kilometriä Boisen kaupungista itään. Sieltä joki virtaa lounaaseen, missä noin 20 kilometrin jälkeen Arrowrockin tekojärvessä siihen yhtyy sen eteläinen sivuhaara. Joki jatkaa Arrowrockin ja Lucky Peakin tekojärvien läpi lounaaseen alas vuorilta vielä toiset 20 kilometriä, minkä jälkeen se kääntyy luoteeseen ja virtaa Boisen kaupungin läpi. Boisen jälkeen joki virtaa länteen Caldwelliin saakka, mistä joki jatkaa luoteeseen, kunnes laskee Snakejokeen noin seitsemän kilometriä Parman pikkukaupungista luoteeseen. Lähes samalla paikalla Oregonin puolella Snakeen laskee myös Owyheejoki.

Sawtoothvuorilta alkunsa saavista joen kolmesta päähaarasta pohjoinen ja keskinen ovat noin 80 kilometrin pituisia ja eteläinen on noin 160 kilometriä pitkä. Pohjoishaaran alkulähteet ovat 2 460 metrin, keskihaaran 2 620 metrin ja etelähaaran 1 920 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][7][8][9]

Kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen suun ja Lucky Peakin padon välillä joessa on havaittu seuraavia kalalajeja vuodesta 1990 alkaen:[10][11]

Lucky Peakin tekojärvessä on havaittu seuraavia kalalajeja vuodesta 1990 alkaen:[12]

Arrowrockin tekojärvessä on havaittu seuraavia kalalajeja vuodesta 1990 alkaen:[13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanavatyömaa Boisessa 1910.
Boise Diversionin pato vuonna 1912.
Arrowrock-pato vuonna 1915 ennen tekojärven täyttämistä.
Lucky Peakin pato.

Joen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun alussa alueella liikkui sekä brittiläisiä että ranskalaisia turkismetsästäjiä, jotka kutsuivat jokea sitä reunustavien puiden mukaan joko englanniksi Wood river tai ranskaksi Boise. Tutkimusmatkailija Robert Stuart käytti joesta nimeä ”The Wooded River” elokuussa 1812. Englanninkieliset turkismetsästäjät kutsuivat jokea myös Reidin- tai Reedinjoeksi John Reidin mukaan, joka oli perustanut kauppapaikan joen varteen 1813. Paikalliset intiaanit kuitenkin tuhosivat kauppapaikan jo vuonna 1814.[14]

Joen englannin- ja ranskankieliset nimet olivat käytössä vielä 1830-luvulla. Tarinan mukaan huhtikuussa 1833 ranskankielinen Yhdysvaltain armeijan upseeri B. L. E. Bonneville huudahti ranskaksi ”Les Boise” (puut) joen nähtyään. Vaikka tarinan todenperäisyys ei ole varmaa, Bonnevillen muistiinpanojen pohjalta kirjoitettu vuonna 1837 julkaistu[15] suosittu kirja The Adventures of Captain Bonneville yleisti joen ranskankielisen nimen. Boise-nimen yleistymiseen vaikutti myös 1834[16] rakennetun Fort Boise -kauppapaikan kanadanranskalainen johtaja Francois Payette. Hän käytti ranskankielistä nimeä sekä kauppapaikalle että joelle, minkä vuoksi kauppapaikan kautta kulkeneet uudisasukkaat oppivat Boise-nimen.[14]

Kultaryntäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen alueelta löytyi kultaa noin 40 kilometriä koilliseen nykyisestä Boisen kaupungista vuonna 1862, ja pian sen jälkeen kultaesiintymiä löytyi lisää. Boisen valuma-alueelle syntyi useita kullankaivuualueita, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli noin 780 neliökilometriä. Vuosien 1836–1959 välillä alueelta louhittiin yli 79 tonnia kultaa.[17]

Kastelukanavat ja padot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boisen kaupunki syntyi joen varteen Sawtoothvuoriston juurelle varuste- ja kauppapaikaksi kullanetsijöille. Kultaryntäyksen laannuttua 1860-luvun lopulla kaupungissa heräsi kiinnostus Boisejoen vesien käyttämiseksi joen alajuoksulla olevan maan kasteluviljelyyn.[18][19] 1880-luvulla paikalliset toimijat suunnittelivat suuren kanava- ja patoprojektin joen eteläpuoleisten maiden keinokasteluun, mutta kanavia saatiin valmiiksi vain muutama kilometri ennen projektin rahoituksen loppumista ja projektin keskeytymistä.[5] 1800-luvulla alkunsa saivat Ridenbaugh- (1877), Phyllis- (1883) ja New York -kanavat (1884). Näistä New York -kanavan rakennustyöt jäivät rahoitus-, omistus- ja lakiongelmien vuoksi alkuvaiheeseen. Muillakin kanavilla oli vaikeuksia rahoituksen kanssa, ja niiden omistajat vaihtuivat usein.[18][20]

Vuonna 1902 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Reclamation Actin, joka mahdollisti liittovaltion rahoituksen keinokasteluprojekteille, jotka olivat liian kalliita yksityisille tahoille tai osavaltioille rahoitettaviksi. New York -kanava avattiin vuonna 1909, ja siihen vettä nostava Boise Diversionin pato oli valmistunut 1908.[20]

Boise Diversionin padon lisäksi tarvittiin myös suurempi pato varastoimaan vettä kastelujärjestelmän alkupäähän kuumia kesäkuukausia varten. Arrowrock-padon rakennustyöt alkoivat vuonna 1912, ja niitä varten Boise Diversion -patoon lisättiin turbiinit sähkön tuottamiseksi. Arrowrock-pato valmistui vuonna 1915, ja oli valmistuttuaan maailman korkein pato 107 metrin korkeudellaan.[20]

Ajoittain Boisen kaupunkia vaivanneiden tulvien vuoksi[21] 1949 aloitettiin Lucky Peak -padon rakennustyöt. Pato valmistui vuonna 1955, ja se alkoi tuottaa sähköä vuonna 1988[22].[23]

Marraskuussa 2012 Boise- ja Payettejokien alueella toimivan kastelujärjestelmän arvioitiin tuottavan vuodessa 1 181 miljoonan dollarin arvosta maataloustuotteita, 31 miljoonan arvosta vapaa-ajan toimintaa ja 13 miljoonan arvosta sähköä sekä ehkäisevän 171 miljoonan edestä tulvavaurioita.[5]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellujia Boisejoella elokuussa 2004.[24]

Boisejoki on suosittu kelluntakohde, ja vuosittain yli 125 000 ihmistä kelluu erilaisilla kumiveneillä tai -renkailla jokea pitkin Barber-puistosta Ann Morrison -puistoon. Noin 10 kilometrin matka kestää kelluen noin 2–3 tuntia.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Feature Detail Report for: Boise River U.S. Geological Survey. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b TNM Elevation (Koordinaatteina käytetty GNIS:n antamia desimaalikoordinaatteja kuuden desimaalin tarkkuudella.) viewer.nationalmap.gov. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Snake River basin between King Hill and Vale (includes Bruneau, Boise, Owyhee River basins) (pdf) (Sivu 322) U.S. Geological Survey. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  4. ↑ U.S. Total Population Metro Area Rank Based on US Census 2010 data World Media Group, LLC. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c The Story of the Boise Project (pdf) U.S. Department of the Interior, Bureau of Reclamation. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Kuva: Boise River Autumn, Charles Knowles, 27.10.2011
  7. ↑ Feature Detail Report for: North Fork Boise River U.S. Geological Survey. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Feature Detail Report for: Middle Fork Boise River U.S. Geological Survey. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Feature Detail Report for: South Fork Boise River U.S. Geological Survey. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Boise River (Middleton to Lucky Peak) – Idaho Fishing Planner Idaho Fish and Game. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Boise River (Mouth to Middleton), Idaho Fishing Planner Idaho Fish and Game. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Lucky Peak Reservoir – Idaho Fishing Planner Idaho Fish and Game. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Arrowrock Reservoir - Idaho Fishing Planner Idaho Fish and Game. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  14. ↑ a b The Name “Boise” (pdf) Idaho State Historical Society. Arkistoitu 9.2.2017. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  15. ↑ The Adventures of Captain Bonneville, by Washington Irving Project Gutenberg. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Marlow, Ron: Francois Payette payettecounty.info. Arkistoitu 22.10.2015. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Boise Basin Idaho Gold Mining. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  18. ↑ a b Lifeblood of the Treasure Valley Idaho Press-Tribune. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Boise: History Advameg, Inc.. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Boise project Boise State University. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Watering Idaho: Why The State Of Idaho And Treasure Valley Farmers Are Fighting Over Lucky Peak Boise State Public Radio. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  22. ↑ About – Lucky Peak Power Plant Project Lucky Peak Power Plant Project. Arkistoitu 13.7.2017. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Lucky Peak Dam and Lake US Army Corps of Engineer, Walla Walla District. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Kuva: Tubers Float the Boise River.JPG, englanninkielisen Wikipedian käyttäjä ActualRandy, 12.8.2004.
  25. ↑ Float the Boise River Ada County. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Boise_(joki)&oldid=21848659”