Boikot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boikot
Boykos of Maniava.jpg
Boikoja valokuvassa 1800-luvulta.
Merkittävät asuinalueet
 Ukraina
Ivano-Frankivsk
Lviv
Taka-Karpatia
 Puola
Kielet ukraina

Boikot ovat etninen ryhmä Karpaattien pohjois- ja etelärinteillä Ukrainassa ja Puolassa. Nykyisin he mieltävät itsensä usein osaksi ukrainalaisia.

Asuinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boikokirkko Velykyi Bereznyin piirissä.

Boikojen perinteinen asuinalue käsittää nykyisessä Ukrainassa Dolynan piriin ja Rohatynin piirin eteläosan Ivano-Frankivskin alueella, sekä Lvivin alueella osan Staryi Sambirin piiristä, eteläisen Stryin piirin, sekä Skolen ja Turkan piirit. Taka-Karpatian alueella heitä asuu noin 70 kylässä Volovetsin piirissä, Mižhirjan piirin luoteisosassa ja Velykyi Bereznyin piirin pohjoisosassa. Puolassa alue käsittää maan kaakkoisnurkan Sanjoen ja sen sivujoki Solinkan laaksoilla. Suuri osa alueesta on Karpaattien pohjoispuolella. Taka-Karpatian kylät ovat niiden etelärinteillä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boikojen nimen merkitystä ei tunneta varmuudella. Boikot Karpaattien pohjoisrinteillä historiallisen Galitsian alueella omaksuivat ukrainalaisen kansallisidentiteetin 1900-luvun alkupuolella. Osa alkoi kutsua itseään yksinkertaisemmin "ylämaalaiseksi" (verh’ovyntsi). Etelärinteillä he mielsivät itsensä ruteeneiksi aina Neuvostoliiton kauden alkuun vuoteen 1945 saakka. Tätä ennen myös termiä boiko saatettiin pitää etelässä jopa loukkaavana. Monet Puolassa asuneista boikoista siirrettiin Neuvostoliiton hallitsemaan Ukrainaan vuosien 1945 ja 1946 väillä. Vanhoihin boikokyliin asettui puolalaisia. Ukrainan boikoalueilla heitä muutti puolestaan Ukrainan muihin osiin ja maaseudulta kaupunkeihin. Maatalouden kollektivisointi hävitti boikojen perinteistä kulttuuria.[1]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boikojen perinteisiä elinkeinoja olivat maanviljely ja kotieläinten kasvatus vuorialueilla. Perinteine yhteiskuntajärjestelmä oli patriarkaalinen ja tapakulttuuriin liittyi monia pakanallisuudesta juontuvia riittejä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Paul Robert Magocsi ja Ivan Pop: Encyclopedia of Rusyn history and culture, s. 43-44. uudistettu painos. University of Toronto Press, 2005. ISBN 0-8020-3566-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]