Blaenavonin teollisuusmaisema
| Blaenavonin teollisuusmaisema | |
|---|---|
 Blaenavon Ironworks |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti |
Blaenavon, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tyyppi | kulttuurikohde |
| Kriteerit | III, IV |
| Tunnusnumero | 984 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 2000 |
  Blaenavonin teollisuusmaisema |
|
Blaenavonin teollisuusmaisema on Unescon maailmanperintökohde Walesissa. Siihen kuuluu Blaenavon Ironworksin rautatehdas, monia kaivoksia ja louhoksia sekä kohteita muun muassa Blaenavonin kaupungissa. Rautatehdas avattiin 1789, ja siellä tuotettiin sen jälkeen yhtiön omista kaivoksista tuotetun materiaalin avulla tuhansia tonneja takkirautaa. Terästeollisuus alkoi 1860-luvulla. Teollisuus hiipui kuitenkin hiljalleen ja Big Pitin kaivos lopetti 1980.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blaenavonin alueelta on kaivettu rautamalmia ainakin vuodesta 1675, ehkä jopa aiemmin. Kaivannaistalous oli kuitenkin alueella vielä pitkään kehittymätöntä ja pienimuotoista. Thomas Hill, Thomas Hopkins ja Benjamin Pratt hankkivat Blaenavonista vuokra-alueen vuonna 1788. He perustivat sinne uuden ja ajalleen modernin rautatehtaan.[1]
Blaenavon Ironworksissa oli vuonna 1789 kolme masuunia, ja se käytti höyryvoimaa. Se oli jo tuolloin koko maailman suurimpia rautatehtaita ja Walesin toiseksi suurin. Yhtiö hankki rautamalmin, tulenkestävän saven, hiilen ja kalkkikiven omista lähteistään. Tehdas tuotti vuonna 1796 noin 5 400 tonnia rautaa.[1]
Kun tehdas kasvoi, sen ja sen kaivosten ja louhosten yhteyteen alettiin rakentaa työläisten asuntoja. Samalla ympäristöön kohosi yksinkertainen rautatieverkosto, jonka avulla raakamateriaalia pystyttiin kuljettamaan tehtaaseen ja sen tuotteita markkinapaikoille.[1]
Blaenavon Ironworksissa oli vuonna 1812 jo viisi masuunia, jotka tuottivat 14 000 tonnia rautaa vuodessa. Alueelta rakennettiin Monmouthshiren ja Breconin kanavalle 2,4 kilometriä pitkä Pwll Dun tunneli, joka oli osa pisintä koskaan rakennettua hevosvetoista rautatietä.[1] Takkiraudan tuotanto oli suurimmillaan vuonna 1852, jolloin sitä valmistettiin peräti 666 000 tonnia.[2]
Blaenavon Company aloitti 1860-luvulla tuotannon uudessa terästehtaassa, mikä alkoi tehdä vanhasta rautatehtaasta tarpeettoman.[1] Se suljettiinkin vuonna 1902.[2] Blaenavonin arvo nousi, kun Sidney Gilchrist Thomas ja Percy Gilchrist kehittivät siellä vuonna 1878 Bessemer-prosessia paremmaksi. Vuosisadan lopulla perustettiin Forgesiden uusi asuinalue, ja Blaenavonin asukasluku oli vuonna 1891 noin 11 450. Aluetta kehitettiin myös työläisten sosiaalisia tarpeita huomioon ottaen, sillä siellä on monia kappeleita, kouluja, pubeja ja kauppoja.[1]
Teräksenvalmistus kärsi 1900-luvun alussa alamäessä, mikä puolestaan mahdollisti hiilen viennin. Etelä-Walesin hiiltä vietiin ympäri maailmaa, ja hiilikaivokset työllistivät Walesissa vuonna 1913 suoraan peräti 250 000 ihmistä. Blaenavonin Big Pit -kaivosta suurennettiin ja uudestaan niin tehtiin vuonna 1948, kun Britannian hiiliteollisuus kansallistettiin. Blaenavonin väkiluku oli kuitenkin alkanut laskea vuoden 1921 noin 12 500 ihmisestä. Terästehdas lopetti vuonna 1938, ja Big Pitin hiilikaivos suljettiin 1980.[1]
Blaenavonissa alettiin suojella vanhaa kaivosperintöä. Big Pitin kansallinen hiilimuseo (avattu 1983) ja Blaenavon Ironworksin suojelu ovat uudistaneet alueen taloutta.[1]
Kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blaenavon Ironworksin rautatehdas on teollisuusmaiseman keskiössä. Sen säilyneet masuunit antavat kuvan 1700- ja 1800-lukujen raudanvalmistuksesta. Yksi tehtaan vaikuttavimpia muistomerkkejä on vuonna 1839 valmistunut James Ashwellin nostotorni, jossa käytettiin vettä vastapainona.[3] Blaenavon Ironworksissa on nähtävillä edelleen myös monia apurakennuksia, kuten valamiseen käytettyjä rakennuksia, kattilahuoneita, moottoritaloja ja työläisten rakennuksia.[2]
Vuonna 1860 avattu Big Pitin kaivos on muutettu museoksi, ja se on toinen Britannian kaivosmuseoista, joissa vierailijat voivat käydä maan alla. Kaivokseen maanpinnalla liitetyt rakennukset ovat käytännössä siinä asussa, jossa ne olivat toiminnan lopettua 1980. Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun lopulta ja uusimmat 1970-luvulta. Rinteessä päärakennusten yläpuolella ovat vuonna 1939 valmistuneet kaivosmiesten kylpylä ja ruokala.[3]
Rautatehtaan pohjoispuolella on monia historiallisia muistomerkkejä. Pen-fford-gochin alue on noin 40 hehtaarin laajuinen, ja siellä on paljon todisteita muun muassa juonten paljastamisesta huuhtomalla. Sen eteläpuolella on monia jälkiä hyvin alkeellisista kuilukaivoksista. Garn-yr-erw’ssä puolestaan on noin vuonna 1806 avatun Engine Pitin, Blaenavonin vanhimman kuilukaivoksen, jäänteet. Alueella on myös vanhoja louhoksia, kuten vuonna 1819 avattu Pwll Du.[3]
Teolliuusmaisemaan kuuluu myös monia todisteita ja jäänteitä vanhoista liikennelaitteista, joilla kuljetettiin raakamateriaalia ja takkirautaa.[2] Tehdasta palveli tiheä rautatieverkko. Niistä merkittävin oli vuonna 1817 valmistunut Hill’s Tramroad.[4]
Garnddyrysin valimo aloitti toimintansa 1817. Sen merkittävimmät jäänteet ovat raudantyöstön jäte, vesivoimaan käytetyt lammet, johtajan talon ja työläisten talojen rauniot sekä rautateiden jäänteet. Laakson toiselle puolelle perustettiin uusi terästehdas 1850-luvun lopulla, jolloin Garnddyrysin toiminnot siirrettiin sinne.[4]
Blaenavonin kaupunki kehittyi monella tavalla tehdastoiminnan yhteydessä. Sinne rakennettiin taloja työntekijöille ja yhtiön omia kauppoja. Monet kaupungin rakennukset ovat 1800-luvulta, ja ne heijastavat ajan kulttuuria.[4] Ensimmäisiin teolliuuspatruunoihin liittyviä rakennuksia ovat Tŷ Mawrin kartano ja Pyhän Pietarin kirkko. Etelä-Walesissa kappelit olivat merkittäviä sekä koulutuksen että uskonnon kannalta. Blaenavonissa ovat Bethlehemin (vuodelta 1820), Horebin (1862) ja Moriahin kappelit (1888). Kappelien aseman veivät 1800-luvulla työntekijöiden instituutit, ja Blaenavoninkin huomattavin rakennus on vuonna 1895 valmistunut Workmen’s Hall and Institute.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Evaluations of Cultural Properties (pdf) 2000. Unesco. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Evaluations of Cultural Properties, s. 153.
- ↑ a b c d Blaenavon Industrial Landscape Cadw, Welsh Government. Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Evaluations of Cultural Properties, s. 154.
- ↑ a b c Evaluations of Cultural Properties, s. 155.
- ↑ Evaluations of Cultural Properties, s. 156.