Biskajanlahden taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Biskajanlahden taistelu
Osa toista maailmansotaa
Norman Wilkinsonin maalaus Biskajanlahden taistelusta 1943
Norman Wilkinsonin maalaus Biskajanlahden taistelusta 1943
Päivämäärä:

28. joulukuuta 1943

Paikka:

Biskajanlahti

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta

 Saksa

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta Charles Clark
Yhdistynyt kuningaskunta Harold Grant

Saksa Franz Kohlauf
Saksa Hans Erdmenger

Vahvuudet

2 kevyttä risteilijää

5 hävittäjää
6 torpedovenettä
1 Focke-Wulf Fw 200 Condor

Tappiot

2 kaatunutta

2 torpedovenettä
hävittäjä
532 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua

Biskajanlahden taistelu (saks. Das Gefecht in der Biscaya) oli toisen maailmansodan meritaistelu, joka käytiin Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijöiden ja Kriegsmarinen saattajaosaston välillä Biskajanlahdella 28. joulukuuta 1943. Taistelussa tuhoutuivat saksalaiset hävittäjä Z27 sekä torpedoveneet T25 ja T26. Alusten 740 miehestä jäi henkiin ainoastaan 293.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1943 Kriegsmarine koki välttämättömäksi Biskajanlahden saattajaosaston vahvistamisen, sekä alueen sukellusvenetukikohtien alusten, että alueelle saapuvien rahtialusten suojaamiseksi. Vaikka Saksa ei ollut samalla lailla riippuvainen meriteiden kautta tulevasta rahdista niin Kauko-Idästä tuotavien strategisten raaka-aineiden merkitys oli kuitenkin niin suuri, että materiaaleja kuljettavien rahtialusten suojaamista Ranskan satamiin pidettiin tärkeänä ja niiden suojaksi lähetettiin jopa viisi hävittäjää kerrallaan.[1]

Heinäkuussa hävittäjät Z23, Z32 ja Z37 suojasivat Himalayaa, elokuun alussa Z23 ja Z32 purjehtivat aina Ortegalin niemen tasalla kohdatakseen Pietro Orsedon ja 23. joulukuuta Z23, Z24, Z27, Z37 ja ZH-1 saattoivat Osornon Girondeen.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaninpäivän iltana 1943 lähtivät merelle hävittäjät Z23, Z24, Z27, Z32 ja Z37 sekä kuusi 4. torpedovenelaivueen (saks. 4.T-Flotille) alusta T22, T23, T24, T25, T26 ja T27 kohdatakseen saarronmurtaja Alsteruferin. Rahtialus oli kuitenkin jo upotettu, ja sen sijaan osasto kohtasi Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijät HMS Glasgow'n ja HMS Enterprisen. Tyynellämerellä saksalaisalukset olisivat olleet nopeampia ja niissä oli enemmän saman kokoisia tykkejä kuin risteilijöissä, mutta kovassa merenkäynnissä risteilijöiden etuna oli vakaus ja parempi kyky säilyttää nopeus.[2]

Seuranneessa taistelussa tuhoutuivat Z27, T25 ja T26.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uponneilla aluksilla olleista 740 miehestä pelastui ainoastaan 293. Sukellusvene U-618 poimi merestä 21 ja U-505 34 miestä. Espanjan laivaston hävittäjät pelastivat kuusi miestä, Britannian kuninkaallisen laivaston miinanraivaajat 64 ja irlantilainen rahtialus 168.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: German Destroyers of World War II. Annapolis, Marylanad, USA: Naval Institute Press, 2003. ISBN 1-85367-540-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 72
  2. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 72-73
  3. a b Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 73