Bibliodraama
Bibliodraamalla tarkoitetaan toiminnallista menetelmää, jolla ryhmässä tutkitaan Raamatun tekstiä. Bibliodraama syntyi 1970-luvulla. Erityisesti Saksassa sitä kehitettiin rinnan yhteiskunnassa vaikuttaneiden muiden teatteri- ja terapiasuuntausten kanssa. Suomessa bibliodraamaa on ollut 1980-luvun puolivälistä lähtien. Suomen bibliodraamayhdistys perustettiin 2004.
Saksalainen Gerhard Marcel Martinin, joka on itse alusta asti ollut kehittämässä bibliodraaman menetelmiä, määrittelee: "Bibliodraama on kokemus- ja tekstipainotteinen: omat kokemukset pyritään saattamaan kosketuksiin niiden kokemusten kanssa, joita Raamattu kuvaa eri kertomuksissa, tilanteissa ja henkilöiden elämässä, mutta myös rukous-, meditaatio- ja opetusteksteissä."
Bibliodraamassa Raamatun kertomukset saavat uutta sisältöä, kun lukemisen lisäksi piirretään, maalataan, eläydytään, liikutaan, tanssitaan yms. Bibliodraamassa ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa lähestyä Raamatun tekstiä, vaan kaikki inhimilliset ilmaisun keinot ovat sallittuja. Bibliodraamaohjaajan koulutustaustasta ja suuntautumisesta riippuen kokoontumisissa hyödynnetään psyko- ja sosiodraaman, hahmoterapian, kehotyöskentelyn, tarinateatterin tai teatterin keinoja. Jos ohjaajalla on teologin koulutus ja hän on perehtynyt raamatuntutkimukseen (eksegetiikkaan), niin bibliodraamassa voidaan hyödyntää myös tutkimuksen avaamia näköaloja.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peter Pitzel: Valkoinen tuli. Johdanto bibliodraaman perusteisiin ja menetelmiin. Suomen Pipliaseura 2003
- Gerhard Marcel Martin: Pyhä ja karkea bibliodraama – teoria ja käytäntö. Suomen Pipliaseura 2007