Berninpaimenkoira
| Berninpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Sveitsi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 15 187[1] |
| Alkuperäinen käyttö | vahtikoira, vetokoira, karjakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, vetokoira, harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 8 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Berner Sennenhund, bouvier bernois, Bernese Mountain Dog, bovaro del bernese, boyero de montana bernes, berni alpi karjakoer, Bernese Cattle Dog, berni, Dürbächler, Cheese Factory Dog, Cheesery Dog, Butcher's Dog, Farmer's Dog |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 3 Sveitsinpaimenkoirat #45 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 35–45 narttu 30–45 kg |
| Säkäkorkeus | uros 64–70 cm (ihanne 66–68 cm) narttu 58–66 cm (ihanne 60–63 cm) |
| Väritys | musta-ruskea-valkoinen |
Berninpaimenkoira (saks. Berner Sennenhund, ransk. bouvier bernois, ital. bovaro del bernese) on kolmivärinen, pitkäkarvainen ja suuri koirarotu. Se on saanut nimensä Bernin kantonin mukaan. Berninpaimenkoira on sveitsinpaimenkoirista yleisin. Luonteeltaan se on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Alkuaan berninpaimenkoira toimi vahti-, veto- ja karjanajokoirana maatiloilla. Nykyään se on seurakoira ja monipuolinen harrastus- ja työkoira.[3]
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 45. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–300 berninpaimenkoiraa.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berninpaimenkoiran tulee olla rungoltaan voimakas ja tiivis. Säkäkorkeus on uroksilla 64–70 cm ja nartuilla 58–66 cm. Berninpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoa suurempi, liikkuva käyttökoira. Rakenteeltaan koiran tulisi olla sopusuhtainen sekä tasapainoinen. Pääväriltään berninpaimenkoiran tulee olla musta, jossa on punaruskeita ja valkoisia merkkejä. Valkoisia merkkejä saa olla päässä, käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Lisäksi koiralla on punaruskeat merkit raajoissa, rinnassa, poskissa ja täplät silmien yläpuolella. Rotumääritelmä määrittelee varsin tarkasti sallitut merkit.[5]
Koiran turkki on pitkä, pehmeä ja joko suora tai hieman aaltoileva. Berninpaimenkoiran raajat ovat vahvat. Sen ruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset. Häntä on tuuhea, ja koira kantaa sitä liikkuessaan selkälinjan tasolla. Levossa häntä on riippuva.[5]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonteeltaan berninpaimenkoira on varma ja hyväntahtoinen sekä omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Suuren kokonsa vuoksi berni tarvitsee perusteellisen kotikasvatuksen. Berni haluaa olla aina siellä, missä sen omat ihmisetkin ovat. Se ei siis sovi tarha- eikä juoksulankakoiraksi. Berninpaimenkoira vaatii omistajaltaan paljon.[6]
Käyttötarkoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berninpaimenkoira on nykyään käyttötarkoitukseltaan pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta yhä lisääntyvässä määrin näkee berninpaimenkoiria myös erilaisilla kilpakentillä. Berninpaimenkoirilla on kilpailuoikeus palveluskoiralajeissa (vuodesta 1995 eteenpäin). Muutama berninpaimenkoira on läpäissyt myös palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.
Berninpaimenkoira soveltuu myös hyvin terapiakoiraksi, mistä esimerkkinä suomalaiset Hali-Bernit.[7]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berninpaimenkoira on kotoisin Sveitsistä, ja rodun kantayksilöt löydettiin lähinnä Dürrbachin alueelta. Sen uskotaan polveutuneen paikallisten laumanvartijoiden ja mastiffien välisistä risteytyksistä. Sitä käytettiin Sveitsin Alpeilla työkoirana satojen vuosien ajan ennen sen saavuttamaa maailmanlaajuista kiinnostusta.[8]
Berninpaimenkoiria on alkujaan käytetty vetokoirina, pihavahteina sekä apuna karjanpaimennuksessa. Sitä käyttivät vetämiseen niin teurastajat, meijeristit, kutojat kuin työkalujen valmistajatkin. 1850-luvulla juustotehtaat yleistyivät, minkä vuoksi sitä tarvittiin erityisen paljon juurikin maitokärryjen vetämiseen.[8] Vapaasti suomennettuna saksankielinen nimi Sennenhund tarkoittaa alppiniittyjen paimenkoiraa.
1800-luvun lopulla rodun kanta alkoi vähentyä merkittävästi ja samalla se myös alkoi sekoittua muiden koirien kanssa. Silloin burgdorfilainen majatalon pitäjä Franz Schertenleib aloitti elvytysprosessin. Hän alkoi etsiä puhdasrotuisia yksilöitä maaseudulta, ja löysi vuonna 1892 yhden Dürrbachista. Muiden rodun kannattajien kanssa hän keräsi lisää yksilöitä, ja muutamien vuosien jälkeen myös zürichiläinen geologian opettaja Albert Heim liittyi mukaan elvytysprojektiin.[8]
Berninpaimenkoirien ensimmäinen sveitsiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907.[8] Suomeen perustettiin oma rotuyhdistys Suomen Sveitsinpaimenkoirat – Finlands Sennenhundar ry vuonna 1965.
Tilanne Suomessa ja muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset rodun edustajat tulivat Suomeen vuonna 1950 Sveitsistä. Berninpaimenkoira on tunnettu ja suosittu rotu lähes kaikkialla maailmassa. Suomalaiset berninpaimenkoirat ovat hyvätyyppisiä, ja Suomesta viedäänkin vuosittain useita pentuja ulkomaille. Sveitsissä pentuja rekisteröidään vuosittain noin 400 kappaletta. Pohjoismaissa rotu on yleisin Ruotsissa, missä rekisteröidään pentuja vuosittain noin 500–600.[3]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 8 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Syöpäsairaudet laskevat berninpaimenkoirien keskimääräistä elinikää merkittävästi. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet.[2] Berninpaimenkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, erilaiset syöpäsairaudet, munuaissairaudet ja mahalaukunkiertymä.
Vain noin 50 %:lla berninpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[9] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista.[10] Berninpaimenkoira kuuluu PEVISAan (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) lonkka- ja kyynärniveltensä osalta, joten kaikkien jalostukseen käytettävien berninpaimenkoirien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja.[11][12]
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Berninpaimenkoiralla osteokondroosia esiintyy enemmän kuin keskimääräisellä koirarodulla.[13][14]
Eturistisiteen katketessa polvinivel löystyy, ja reisiluu pääsee liukumaan sääriluun nivelpinnalla taaksepäin. Polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktio ja nivelrikko, josta aiheutuu koiralle kipua ja ontumista. Berninpaimenkoiralla esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.[15][16]
Rodun merkittävinpiä terveyongelmia on alttius erilaisille syöpäsairauksille. Syöpäsairaudet laskevat berninpaimenkoirien keskimääräistä elinikää merkittävästi. Rodulla esiintyy erityisesti histiosytääristä sarkoomaa, lymfoomaa ja osteoserkoomaa.[17]
Berninpaimenkoirien munuaissairaudet ovat yleistyneet sekä Suomen populaatiossa että ympäri maailmaa. Berninpaimenkoirilla esiintyy useita munuaissairauksia, erityisesti membranoproliferatiivista glomerulonefriittia sekä munuaisdysplasiaa.[18]
Yksi rodun merkittävimmistä kuolinsyistä on mahalaukun kiertyminen.[2] Mahalaukunkiertymä on erittäin vakava tila ja vaatii aina eläinlääkärin hoitoa ja leikkauksen. Hoidosta huolimatta kuolleisuus sairauteen on noin 10 %–28 %.[19]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Berninpaimenkoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa enemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Berninpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 32 %.[20][21]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Berninpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto, 2019.] Haettu 11.8.2019.
- 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- 1 2 Berninpaimenkoira Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 25.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- 1 2 Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.2.2026.
- ↑ http://sennenkoirat.net/site/berninpaimenkoira (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. 4.helmikuuta 2013
- ↑ Hali-Bernit Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 26.5.2026.
- 1 2 3 4 Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 666-667. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Michael Klopfenstein, Judith Howard, Menga Rossetti, Urs Geissbühler: Life expectancy and causes of death in Bernese mountain dogs in Switzerland. BMC Veterinary Research, 25.7.2016, 12. vsk, nro 1, s. 153. PubMed:27457701 doi:10.1186/s12917-016-0782-9 ISSN 1746-6148 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Munuaistutkimus Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 25.2.2026.
- ↑ Yaron Bruchim, Efrat Kelmer: Postoperative Management of Dogs With Gastric Dilatation and Volvulus. Topics in Companion Animal Medicine, 1.9.2014, 29. vsk, nro 3, s. 81–85. doi:10.1053/j.tcam.2014.09.003 ISSN 1938-9736 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.