Bernhard Kristian Daniel Procopaeus
Bernhard Kristian Daniel Procopaeus (17. tammikuuta 1830 – 1914) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Procopaeuksen vanhemmat olivat kaupunginmaistraatin sihteeri Gabriel Erik Procopaeus ja Charlotta Sofia Stewen. Hän tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1843 ja hänet määrättiin sieltä 1848 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen 8. Libaun, H.K.K. Preussin prinssi Karlin jalkaväkirykmenttiin, jonka mukana hän oli kukistamassa Unkarin kapinaa 1849. Procopaeus ylennettiin aliluutnantiksi 1850, luutnantiksi 1854 ja alikapteeniksi 1855. Hän osallistui sekä Krimin sotaan 1854–1855 että tammikuun kansannousun jälkiselvittelyihin Puolassa 1863–1864. Jälkimmäisenä vuonna Procopaeus siirrettiin majurina 86. Lappeenrannan jalkaväkirykmenttiin ja seuraavana vuonna 88. Pietarin jalkaväkirykmenttiin. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1870 ja siirrettiin 1877 pataljoonankomentajaksi 87. Savonlinnan jalkaväkirykmenttiin. Hän toimi samalla Arkangelin kuvernementin sotilaskäskynhaltijana. Everstiksi Procopaeus ylennettiin 1880, eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina 1889.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bernhard Kristian Daniel Procopaeus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 12.4.2020)