Bernhard Freedericksz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bernhard (Boris) Freedericksz (5. huhtikuuta 1797 Pietari10. kesäkuuta 1874 Pietari) oli venäläinen jalkaväenkenraali, jonka suku merkittiin Suomen aateliin.[1]

Bernhard Freederickszin vanhemmat olivat kapteeni Andreas Freedericksz ja vapaaherratar Maria Katarina Möller-Sakomelski ja puoliso vuodesta 1834 Emma Matilda Helene von Wulff. Myös heidän poikansa Woldemar Freedericksz oli kenraali. Bernhard Freedericksz tuli kollegiregistraattorina Venäjän metsäministeriön palvelukseen 1812 ja toimi valtiotilusten hallinnossa ja Pietarin metsänhoitopiirissä, kunnes hänet siirrettiin lokakuussa 1813 Grodnon kuvernementtiin Puolaan. Vänrikiksi ylennettynä hänet komennettiin Kozlovin jalkaväkirykmenttiin, jossa hän osallistui Napoleonin vastaiseen sotaan. Aliluutnantiksi 1814 ylennettynä hänet siirrettiin Irkutskin jalkaväkirykmenttiin 1816, ylennettiin samana vuonna luutnantiksi ja komennettiin kenraali Lobanov-Rostovskin adjutantiksi.[1]

Alikapteeniksi hänet ylennettiin 1818, kapteeniksi 1819 ja everstiksi 1821. Freedericksz määrättiin Tiflisin jalkaväkirykmenttiin 1826 ja Jerevanin karabinieerirykmentin komentajaksi seuraavana vuonna. Hän osallistui Venäjän–Persian sotaan 1826–1827 ja Venäjän–Turkin sotaan 1828–1829. Kenraalimajuriksi 1829 ylennettynä hänet määrättiin seuraavana vuonna 15. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Hän osallistui prikaateineen Puolan kapinan kukistamiseen. Freedericksz toimi vielä 1. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajanavuodesta 1833, mutta erosi sotapalveluksesta 1835. Hänet nimitettiin Pietarin sotilaskuvernööriksi vuonna 1846, mutta hän palasi takaisin aktiivipalvelukseen vuonna 1856.

Freedericksz määrättiin palvelukseen uudestaan tultuaan Pietarin löytölastenkodin kunniakuraattoriksi ja hän toimi 1856–1862 naisten oppilaitosten ylikonseljin puheenjohtajana Pietarissa sekä Pietarin sairaanhoitajaoppilaitoksen kuraattorina. Kenraaliluutnantiksi 1858 ylennettynä Freedericksz nimitettiin 1861 keisarin kanslian 4. osaston johtajan apulaiseksi, korotettiin 1864 keisarin kenraaliadjutantiksi ja ylennettiin 1867 jalkaväenkenraaliksi. Eron tehtävistään ja sotapalveluksesta hän sai toukokuussa 1869.[1]

Freederickszin venäläinen vapaaherrallinen arvo naturalisoitiin Suomen ritarihuoneessa vuonna 1853, jonne hänen sukunsa kirjattiin vapaaherrallisena sukuna numero 36.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bernhard Freedericksz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 25.1.2020)