Beretta 1918
| Beretta M1918 | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | konepistooli |
| Alkuperämaa |
 Italian kuningaskunta |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1917–1941 |
| Valtion käytössä |
 Italia Albania Argentiina |
| Sodissa |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Tulio Marengoni |
| Valmistajat | Beretta |
| Valmistusvuodet | 1917–19?? |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 3 kg |
| Pituus | 1 092 mm |
| Piipun pituus | 305 mm |
| Kaliiperi | 9mm Glisenti |
| Lippaan kapasiteetti | 25 |
| Tulinopeus | 900 laukausta/min |
| Lähtönopeus | n. 365 m/s |
| Tehokas kantama | 100 m |
Beretta 1918 on Tuillio Marengonin Italiassa vuonna 1917 Villar Perosa -konepistoolin pohjalta suunnittelema konepistooli. Se oli Italian armeijan palveluskäytössä vuoden 1917 joulukuusta toisen maailmansodan alkupuolelle.
Ainoastaan sarjatulta ampuvan aseen lipaskuilu on Villar Perosan mukaisesti sijoitettu aseen päälle. Aseen tukkina käytettiin M1891 Paraviccini-Carcano -kiväärin Moschetto Mo.91 da Cavalleria -karbiinin tukkia ja konepistooli oli myös varustettu kyseisestä aseesta peräisin olevalla piippuun saranoidulla kiinteällä piikkipistimellä. Mahdollisesti tavoitteena oli valmistuksen yksinkertaistamisen lisäksi tehdä konepistooli tavallisen karbiinin näköiseksi, ja näin suojata sen käyttäjää vihollisen huomiolta.[1]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Italian armeija käytti Beretta 1918 -konepistooleja 1930-luvulla Espanjan sisällissodassa, Abessinian valloituksessa ja vielä Libyassa vuonna 1941.