Bentsodiatsepiinivieroitusoireyhtymä
Bentsodiatsepiinivieroitusoireyhtymä on bentsodiatsepiinien käytön jälkeisten vieroitusoireiden kokonaisuus, joka ilmenee bentsodiatsepiiniriippuvaisella henkilöllä.[1]
Bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa myös määrättyinä annoksina käytettyinä vieroitusoireita, joita voidaan lievittää annoskoon asteittaisella pienentämisellä. Lyhytvaikutteiset bentsodiatsepiinit aiheuttavat vieroitusoireiden nopeamman ilmenemisen.[2] Tyypillisiä vieroitusoireita ovat ahdistuneisuus, unihäiriöt, ärtyneisyys, paniikkikohtaukset, vapina, hikoilu, keskittymisvaikeudet, pahoinvointi, sydämentykytykset, lihaskivut ja päänsärky.[1] Myös näköhäiriöt, aistiyliherkkyys, lihasnykäykset, hyperventilointi ja masennus ovat mahdollisia.[2] Suuria annoksia pitkään nauttineilla on esiintynyt vakavampia oireita, kuten kouristuskohtauksia, psykoottisia reaktioita ja delirium.[1][2]
Yleensä bentsodiatsepiinien vieroitusoireet ovat lyhytaikaisia. Pitkittynyt bentsodiatsepiinivieroitusoireyhtymä kehittyy noin 10–25 %:lle henkilöistä, jotka ovat käyttäneet bentsodiatsepiineja pitkällä ajanjaksolla. Tällöin oireet voivat ilmetä aaltoillen kuukausien, harvoin yli vuoden ajanjaksolla.[2] Alkoholiriippuvuus voi lisätä riskiä bentsodiatsepiiniriippuvuuden kehittymiseen.[1]
Vieroitusoireiden välttämiseksi tehokkain tapa on annoskokojen asteittainen pienentäminen viikkojen tai kuukausien mittaan. Koska vieroitusoireet ovat pahimmillaan vaarallisia, on tämä turvallisinta toteuttaa lääkärin ohjeita seuraten. Yleensä annoksia pienennetään pitkävaikutteisella bentsodiatsepiini diatsepaamilla. Suunnitelma annosten supistamiseksi laaditaan kuitenkin yksilöllisten olosuhteiden mukaan. Vieroitusoireita voi ilmetä annosten vähentämisen aikanakin. Henkistä tuskaisuutta vieroittautumisen aikana saatetaan pyrkiä lievittämään esimerkiksi kognitiivisella käyttäytymisterapialla, mindfulness-menetelmillä ja liikunnalla.[2]