Bell-Lancaster-menetelmä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bell-Lancasterin menetelmä on brittiläinen opetusmenetelmä, jota sovellettiin 1800-luvulla. Suomessa menetelmää sovellettiin muun muassa Kuopiossa Snellmanin aloitteesta perustetussa Kuopion kaupungin työväen tyttökoulussa. Näitä kouluja sanottiin Suomessa lankasterikouluiksi.[1] Menetelmän keskeinen piirre on, että vanhemmat oppilaat opettavat nuorempia.[2] Järjestelmän kehitti englantilainen pedagogi Joseph Lancaster, ja siihen kuuluu että vanhemmat oppilaat saivat opin aikuisilta opettajilta, ja välittivät saamansa opin nuoremmille.[3]

Olosuhteiden pakosta, määrärahojen niukkuuden vuoksi, samantapainen menetelmä oli suomalaisissa kouluissa ollut käytössä aiemmin, muun muassa kiertokouluissa.[2]

Menetelmän periaatteet ovat nähtävissä jo aiemmin Englannissa toimineen Robert Raikesin ja Intiassa toimineen Andrew Bellin opetusmetodeissa 1700-luvun lopulla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]