Bell-Lancaster-menetelmä

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Bell-Lancaster)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bell-Lancasterin menetelmä on brittiläinen opetusmenetelmä, jota sovellettiin 1800-luvulla. Suomessa menetelmää sovellettiin muun muassa Kuopioon Snellmanin aloitteesta perustetussa Kuopion kaupungin työväen tyttökoulussa. Näitä kouluja sanottiin Suomessa lankasterikouluiksi.[1] Menetelmän keskeinen piirre on, että vanhemmat oppilaat opettavat nuorempia.[2] Järjestelmän kehitti englantilainen pedagogi Joseph Lancaster, ja siihen kuuluu, että vanhemmat oppilaat saivat opin aikuisilta opettajilta, ja he välittivät saamansa opin nuoremmille.[3]

Olosuhteiden pakosta, määrärahojen niukkuuden vuoksi, samantapainen menetelmä oli suomalaisissa kouluissa ollut käytössä aiemmin, muun muassa kiertokouluissa.[2]

Menetelmän periaatteet ovat nähtävissä jo aiemmin, 1700-luvun lopulla, Englannissa toimineen Robert Raikesin ja Intiassa toimineen Andrew Bellin opetusmetodeissa.[3]

Suomen ensimmäinen Bell-Lancaster-koulu perustettiin Turkuun 1822 John Jacob von Julinin aloitteesta, ensimmäisenä opettajana Pietarissa menetelmään tutustunut maisteri Gabriel Wallenius. Oppilaina oli vain poikia, ja aluksi koulu oli vain suomenkielinen. Vuonna 1925 se muuttui kaksikieliseksi ja yksityiskoulusta valtion ylläpitämäksi ja tuomiokapitulin valvomaksi.[4] Kouluja perustettiin myös muun muassa Vaasaan (1827), Fiskarsiin (1833) ja Helsinkiin. Bell-Lancaster-kouluja muutettiin myöhemmin 1860- ja 1870-luvuilla kansakouluiksi.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Minna Canthin elämä, Sivsityksen sanomat
  2. a b Aimo Halila, Bell-Lancasterin vuoro-opetusjärjestelmä Suomessa
  3. a b Monitorial system, Britannica.com
  4. Ikonen, Kimmo: Turun koulut aikansa ilmiönä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012, s. 35. Turku: Turun kaupunki, 2015. ISBN 978-952-5991-77-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2019).
  5. Arkistonmuodostaja: Bell-Lancasterskolan i Vasa
  6. Fiskarsin museo : Fiskarsin koulut