Siirry sisältöön

Baccarat

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo korttipelistä. Baccarat on kunta Ranskassa.
Baccarat
Korttimäärä 52/pakka (kengässä useita pakkoja)
Pelaajamäärä 2+

Baccarat on korttipeli, jonka oletetaan syntyneen Ranskassa ja Italiassa Kaarle VIII:n aikana. Muita baccaratin kaltaisia pelejä ovat faro ja basset. Pelistä on kolme laajalle levinnyttä muunnosta: baccarat chemin de fer (rautatie)[1], baccarat banque (eli a deux tableaux) ja punto banco (eli pohjoisamerikkalainen baccarat).[2][3] Baccaratissa kuvakorttien ja kymppien arvo on nolla. Erona chemin de fer:ssä ja punto bancossa on muun muassa se voiko pelaaja toimia pankkina. Punto bancossa pankkina toimii aina kasino[4].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin alkuperästä on eriäviä käsityksiä. Jotkut lähteet väittävät sen olevan peräisin 1800-luvulta,[5][6] kun taas toisten mukaan se tuotiin Ranskaan Italiasta 1400-luvun lopulla sotilaiden mukana, jotka palasivat Italian sodista kuningas Kaarle VIII:n hallituskaudella.[7][8][9]

David Parlett pitää Macaota baccaratin suoranaisena edeltäjänä.[10] Pelin nimi ja säännöt viittaavat siihen, että se olisi tullut Aasiasta, missä vastaavia korttipelejä, kuten San Zhang, Oicho-Kabu ja Gabo japgi, pelattiin jo 1600-luvulla.[11] Macao ilmestyi Eurooppaan 1700-luvun lopulla ja saavutti laajan suosion kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sen maine johti siihen, että kuningas Viktor Amadeus III kielsi sen kaikissa valtakuntansa osissa vuonna 1788.[12]

Baccarat oli suosittu Ranskan ylhäisön keskuudessa 1800-luvulla.[13] Napoleonin aikakaudella ja ennen kuin kasinopelit laillistettiin vuonna 1907, baccaratia pelattiin yksityisissä pelihuoneissa. Tältä ajalta peräisin oleva Baccarat Banque on baccaratin varhaisin muoto, ja se mainitaan Charles Van-Tenacin kirjassa Album des jeux.[14][15][16]

Myöhemmin kehittyi Chemin de Fer, kahden pelaajan nollasummapeli, joka ilmestyi 1800-luvun lopulla. Sen nimi viittaa rautatiehen, joka oli aikansa nopein kulkuväline.[17]

Baccarat Punto Banco, jossa vedonlyöjät panostavat joko "Pelaajaan" tai "Pankkiiriin", kehittyi nykyaikaiseksi kasinopeliksi 1940-luvulla Havannassa ja on nykyään suosituin baccarat-muoto.[18]

Baccarat populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Flemingin alkuperäisessä Casino Royale -kirjassa James Bond pelasi chemin de fer -baccaratia. Vuoden 2006 uudessa elokuvasovituksessa peli kuitenkin vaihdettiin nykyisin suositummaksi texas hold 'emiksi.[19]

Elokuvassa Rush Hour 3 on viittaus Baccarat pelin ranskalaiseen versioon.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Oikeammin "rautainen tie", koska kortit alun perin asetettiin rautaiseen laatikkoon, ks. histoire jeudebaccarat.com (Archive.org). Arkistoitu marraskuu 21, 2009. Viitattu December 7, 2014. (ranskaksi)
  2. ↑ Parlett, David: Blackjack: Related face-count games David Parlett. Viitattu 9 December 2017.
  3. ↑ Depaulis, Thierry: Dawson's Game: Blackjack and Klondike. The Playing-Card, 2010, 38. vsk, nro 4.
  4. ↑ Baccarat - Säännöt ja pelin historia yksitoista.fi. Viitattu 1.3.2024.
  5. ↑ The playing card : journal of the International Playing-Card Society search.worldcat.org. Viitattu 10.2.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Historic Card Games by David Parlett Parlettgames. Arkistoitu 10.2.2025. Viitattu 10.2.2025.
  7. ↑ The Academy. J. Murray, 1892. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Dictionnaire de la conversation et de la lecture : inventaire raisonné des notions générales les plus indispensables à tous, par une société de savants et de gens de lettres. Gallica, 1853-1860. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (ranskaksi)
  9. ↑ Baccarat - History and information www.tradgames.org.uk. Viitattu 10.2.2025.
  10. ↑ Internet Archive: The Oxford guide to card games, s. 81-82. Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-214165-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025.
  11. ↑ von Leyden, Rudolf: The Naksha Game of Bishnupur and its implications. The Playing-Card, 1978, 6. vsk, nro 3.
  12. ↑ Depaulis, Thierry: La bassette, entre réglementation et répression. The Playing-Card, 1994, 23. vsk, nro 1.
  13. ↑ Tim Simpson: ”volume 35”, Betting on Macau: casino capitalism and China's consumer revolution, s. 230. Minneapolis (Minn.): University of Minnesota press, 2023. ISBN 978-1-5179-0031-1
  14. ↑ Internet Archive: A history of playing cards and a bibliography of cards and gaming. New York, Dover Publications, 1966. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025.
  15. ↑ The History of Baccarat crescent.edu. 20.2.2018. Arkistoitu 10.2.2025. Viitattu 10.2.2025.
  16. ↑ Charles Van Tenac: Album des jeux de hasard et de combinaisons en usage dans les salons et dans les cercles: Règles, lois, conventions et maximes ... G. Havard, 1847. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (ranskaksi)
  17. ↑ Jean Quinola: Nouvelle académie des jeux, contenant un dictionnaire des jeux anciens, le nouveau jeu de croquet, le bésigue chinois et une étude sur les jeux et paris de courses, par Jean Quinola, s. 225. Garnier frères, 1876. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (ranskaksi)
  18. ↑ Stewart Ethier: The evolution of the game of baccarat. Academia, 28.4.2015. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Mark Bollman: Basic Gambling Mathematics: The Numbers Behind The Neon, s. 94. CRC Press, 13 June 2014. ISBN 978-1-4822-0893-1 Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ Cards Realm: Baccarat In Popular Culture Cards Realm. 26.5.2023. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä korttipeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Baccarat&oldid=23093397”