Autofagosytoosi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Autofagosytoosi on prosessi, jossa eliön solut kierrättävät vaurioituneita, sairastuneita tai ikääntyneitä osia uusiksi soluelimiksi.[1] Autofagosytoosi on terveyden kannalta oleellisen tärkeää.[1] Kun solut vaurioituvat pysyvästi esimerkiksi tulehduksissa ja ikääntyessään, niin ilman kierrätysprosessia elimistöön kertyisi nopeasti toimimattomia solunosia.[1]

Autofagosytoosi on eukaryoottisoluissa konservoitunutselvennä ja tarkasti säädelty tapahtuma, jossa lysosomaaliset entsyymit hajottavat solun omia rakenneosia, solulimaa ja soluorganelleja (esim. mitokondrioita), kalvon ympäröimissä autofagosomeiksi kutsutuissa rakenteissa.[2]

Autofagosytoosi ihmisessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autofagosytoosi mahdollistaa ihmisen selviytymisen hengissä suhteellisen pitkään nälkiintyneenäkin.[1] Tällöin elimistö ”hajottaa itseään” energiaa saadakseen.[1]

Esimerkiksi Parkinsonin tauti ja jotkut syövät aiheutuvat autofagosytoosin puutteellisesta toiminnasta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka solujen oli jo aiemmin tiedetty kierrättävän omaa materiaaliaan, vasta Yoshinori Osumi 1990-luvulla määritteli tarkasti geenit ja metaboliareitit, joiden kautta kierrätys tapahtuu.[1] Osumin työstä lähti kokonaan uusi biologian haara, joka selvittää, miten elimistömme käyttää ”itse-kannibalismia” terveenä pysymiseen.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Elimistömme syö itseään – lääketieteen Nobelin palkinto autofagosytoosin tutkijalle. T&T, {{{Vuosi}}}. Artikkelin verkkoversio.
  2. solunetti: Autofagosytoosi www.solunetti.fi. Viitattu 8.10.2016.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.