Atun kartano
Atun kartano on Atun saarella Paraisilla sijaitseva kartano. Atun rälssikartano on mainittu kirjallisissa lähteissä jo 1400-luvulla.[1] Atun kartanon omistajana oli 1461 Skalme, ja hänen suvullaan kartano oli pitkän ajan. Tämän jälkeen kartanon omistajasukuina olivat Stålarm, Widdman, von Minden, Duva, Nöding, Berg, Strömsköld, Stålhandske, Hoffman ja Carpelan. 1700-luvun lopulla kartano omisti Kopparbergin läänin maaherra, vapaaherra Carl Cederström. Cederström kuoli vuonna 1793 ja hänen poikansa, eversti Olavi Cederström, joka oli viimeinen Paraisten kirkkoon haudattu henkilö, kuoli vuonna 1828. 1850-luvulla kartanon osti senaattori, vapaaherra Lars Gabriel von Haartman. Hänen jälkeensä omistajana oli tukholmalainen tukkukauppias August Mailer ja hänen poikansa John Mailer. 1930-luvulla Atun kartanon omisti päätoimittaja Amos Anderson.[2]
Kartanopihan vanhimmat, punamullatut rakennukset ovat 1700-luvulta. Kartanon talouskeskukseen kuuluu mm. slagitiilisiä talousrakennuksia sekä kuonatiilistä rakennettuja ulkorakennuksia.[1]
Kartanon mailta louhittiin mm. rautamalmia 1840-luvulla, ja 1872 alueelle perustettiin höyrysaha. Kartanon alueella on toiminut myös tiiliruukki, hiilenpolttouuni ja meijeri. Atun saaren pohjoisosassa louhittiin hopeaa 1700-luvun ja uudelleen 1890-luvulla, jolloin hopeamalmia vietiin Saksaan. 1900-luvulla kartanolla oli myös oma sähkölaitos sekä mylly. Sahan toiminta lakkautettiin vuonna 1951, ja saaren etelärannalla sijainnut suursaha purettiin. Jäljellä on sahalaitoksen tiilinen voima-asema sekä sahakoneiden perustuksia. Sahan ajoilta on säilynyt lisäksi kaksi suurta työväen asuntokasarmia sekä pienempiä työväen asuntoja.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Atun kartanoympäristö RKY: Museovirasto. Viitattu 26.1.2015.
- ↑ a b Suurten soturien kartano, Suomen Kuvalehti, 13.01.1934, nro 3, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot