Atanarik
Atanarik tai Athanaric (lat. Athanaricus, k. 381) oli tervingien eli visigoottien kuningas vuosina 364–376.[1][2] Atanarik kuului Baltin ylhäisösukuun, ja myös hänen isoisänsä Ariarik ja isänsä Aorik olivat olleet heimonsa päälliköitä. Joidenkin lähteiden mukaan Atanarik oli visigoottien ensimmäinen varsinainen kuningas, sillä aiemmin visigooteilla oli ollut erikseen kaksi korkeaa virkaa: sotapäällikkö ja reiks. Reiks oli heimon ylin tuomari ja perinteiden säilyttäjä. Atanarik oli näitä kumpaakin. Kuninkaan vastuulla oli sodanjohdon lisäksi visigoottien vanhan pakanauskonnon, tapojen ja kulttuurin vaaliminen. Kiristinusko oli Atanarikin mielestä suurin uhka goottien perinteiselle elämäntavalle. Sen vuoksi hän ahdisteli säälimättä kaikkia kristinuskoon 300-luvulla kääntyneitä visigootteja.[2] Atanarik vainosi kiihkeästi kristittyjä Daakiassa vuosina 369–372. Hänen uhreihinsa kuului muun muassa Pyhä Sabas.[1]
Atanarikin julmat vainot käänsivät kuitenkin visigootit toisiaan vastaan. Lopulta vastakkain oli kaksi ryhmittymää. Toista johti Atanarik ja toista areiolaiseen kristinuskoon kääntynyt päällikkö Fritigern. Syttyi sisällissota, jossa Atanarik löi toistuvasti Fritigernin ja hänen liittolaisensa Alavivuksen joukot. Tappioiden jälkeen Fritigern pyysi apua keisari Valensilta ja roomalaisten avulla kapinalliset onnistuivat paremmin vastustamaan Atanarikin hyökkäyksiä, mutta lopulta Fritigern hävisi sisällissodan. Samaan aikaan myös hunnit olivat tunkeutuneet visigoottien maille, ja vuonna 376 Fritigern anoi Valensilta itselleen ja kannattajilleen pääsyä roomalaisten hallitsemaan Traakiaan. Valens suostui pyyntöön sillä ehdolla, että kaikki Fritigernin kannattajat kääntyvät areiolaisiksi ja palvelevat Rooman armeijassa.[2] Vuonna 376 hunnit löivät Atanarikin ja hän pakeni seuraajineen Transilvaniaan. Suurin osa visigooteista lähti kuitenkin Fritigernin johdolla pakolaisiksi Rooman valtakuntaan. Omiensa hylkäämä ja asemansa menettänyt Atanarik seurasi heitä vuonna 381. Keisari Theodosius I otti Atanarikin suopeasti vastaan, mutta Atanarik kuoli Konstantinopolissa yllättäen vain kaksi viikkoa saapumisensa jälkeen.[1][2]