Sechurankettu
| Sechurankettu | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Eteläamerikanketut Lycalopex |
| Laji: | sechurae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lycalopex sechurae |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Sechuranketun levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Sechurankettu eli atamarankettu[2] (Lycalopex sechurae) on osissa Perua ja Ecuadoria tavattava eteläamerikankettu. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sechurankettu on kooltaan eteläamerikanketuista pienin. Lisäksi naaraat ovat hieman uroksia pienempiä. Sechuranketut painavat 2,2–4,2 kg. Niiden ruumiin pituus on 50–78 cm ja korkeus 22–36 cm. Turkki on harmahtava ja pohjavilla valkoinen. Ruumiin alapuoli on valkoinen tai kermanvärinen. Pää on pieni ja kuono lyhyt ja kapea. Naama on harmaa ja kuono musta. Ylähuuli ja leuka ovat valkoiset. Silmien ympärillä on punertavanruskea rengas. Suuret korvat ovat takaa ruskeahkot. Jalat ovat yläosastaan punertavat ja alaosasta valkoiset. Häntä on pitkä ja hännänpää musta.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sechuranketun levinneisyysalue käsittää osia Perusta ja Ecuadorista. Perussa sitä tavataan Andien länsirinteillä suurin piirtein Limasta Ecuadorin rajalle. Ecuadorissa sen levinneisyysalue käsittää osan maan lounaisosasta.[1]
Sechuranketun elinympäristö käsittää alueita harvakasvuisilta hiekka-aavikoilta kuiviin metsiin ja maatalousalueille merenpinnan tasosta mahdollisesti aina 2 000 metrin korkeuksiin saakka. Lajista tehdään usein havaintoja etenkin maaseudulla.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sechurankettu elää yleensä yksin, mutta joskus se saattaa liikkua pareissa tai poikasten kanssa. Aktiivisia ne ovat yleensä öisin ja ne viettävät päivät maahan kaivamissaan pesäkoloissa.[3]
Sechurankettu on kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen esimerkiksi hedelmiä, jyrsiöitä, lintuja, matelijoita, hyönteisiä, skorpioneja, raatoja ja rapuja. Etenkin rannikolla saaliiksi joutuvat merilinnut ja niiden munat. Sechurankettua tavataan alueilla, joilla ei ole juurikaan juomaveden lähteitä. Se pystyykiin selviytymään pitkiäkin aikoja juomatta. Sechuranketun mahdollisia petoeläimiä ovat puuma, jaguaari ja kuningasboa. Ne eivät kuitenkaan ole erityisen yleisiä sechuranketun levinneisyysalueella.[3]
Sechuranketun lisääntymisestä tiedetään vain hyvin vähän. Se lisääntyy oletettavasti elokuun paikkeilla. Tiineys kestää noin 55–60 päivää ja poikaset syntyvät lokakuun ja tammikuun välillä.[3]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sechuranketun silmälläpidettäväksi lajiksi. Sen levinneisyysalue ei ole kovin suuri ja koko kannan kooksi on arvioitu alle 15 000 aikuista yksilöä. Kannan odotetaan laskevan tulevaisuudessa. Lajin tärkeimpiä uhkia on sen metsästys ja hävittäminen. Sitä pidetään haittaeläimenä ja uhkana kotieläimille. Sitä on myös metsästetty erilaisten käsitöiden, kuten amulettien valmistamiseksi. Muita uhkia ovat esimerkiksi ihmisasutuksen ja maatalouden leviäminen, sekä elinympäristöjen katoaminen.[1]
Laji ei ole osa CITES-sopimusta. Perussa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi ja Ecuadorissa vaarantuneeksi lajiksi. Lajin suojelutoimiin on ryhdytty vasta suhteellisen hiljattain. Lajilla käytävä kauppa kiellettiin Perussa vuonna 2000. Lajia tavataan useilla suojelluilla alueilla Perussa ja Ecuadorissa. Sitä on myös muutamissa eläintarhoissa Perun pääkaupunki Limassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Cossios, D: Lycalopex sechurae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Atamarankettu (sechurankettu) – Pseudalopex sechurae Laji.fi. Viitattu 1.2.2021.
- ↑ a b c d José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 44–45. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)
| ||||||||||