Asutuskassa
Asutuskassa oli Suomessa aiemmin kunnan hoidossa ollut lainakassa tilattoman väestön asuttamisen edistämiseksi.
Asutuskassaan kertyi rahaa ensisijaisesti valtion tätä tarkoitusta varten myöntämistä varoista.[1]
Säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalaiskuntien asutuskassoille asutusrahastosta myönnetyt varat oli käytettävä sillä tavalla ja siihen tarkoitukseen kuin näiden kassojen johtosäännöissä määrättiin.[L 1]
Kassan varojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kassan varoja saatiin käyttää yksityisen, kunnan ja seurakunnan maan asuttamiseen siten, että kassasta annettiin lainoja seuraaviin tarkoituksiin:[1]
- a) sellaisen viljelystilan hankkimiseen, johon tuli kuulumaan paikallisia maatalous- ja liikenneoloja silmällä pitäen yleensä niin paljon viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, kun keskikokoisen perheen, joka käytti pääasiallisesti omaa työvoimaa, arvioitiin paikkakunnalla tavallista viljelystapaa noudattamalla voivan kunnollisesti viljellä. Etelä-Suomessa vähintään 5 hehtaaria, ei kuitenkaan yleensä enempää kuin yhteensä 20 hehtaaria viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, sekä tämän lisäksi niin suuri ala kasvullista metsämaata, että siitä, kun metsä oli säännöllisessä kasvukunnossa, voitiin saada tilan välttämätön kotitarvepuu, Etelä-Suomessa ja siihen verrattavissa osissa maata ei kuitenkaan yleensä enempää kuin 20 hehtaaria eikä Lapissa ja siihen verrattavissa osissa Pohjois-Suomea yleensä enempää kuin 75 hehtaaria kasvullista metsämaata.
- b) sellaisen asuntotilan hankkimiseen, johon tuli kuulumaan vähintään niin paljon maata, että sillä asuntotontin ohella oli tarpeellinen kasvitarha ja perunamaa, ei kuitenkaan enempää kuin kaksi hehtaaria, ellei tilusten sijoitus tai muut erityiset syyt vaatineet suurempaa tilusalaa siihen hankittavaksi;
- c) sellaisen lisämaan hankkimiseen, että tila tai vuokra-alue, josta muodostettuun tilaan lisämaa liitettiin, lisämaan kanssa tuli edellä a-kohdassa mainittuun viljelystilaan verrattavaksi;
- d) välttämättömien rakennusten rakentamiseen uusille tiloille, joilla lainaa anottaessa ei vielä ollut asuinrakennusta ja eläinsuojia tai joitakin näistä, sekä lisämaan oston kautta aiheutuvien välttämättömien lisärakennusten, ensisijassa eläinsuojien rakentamiseen; sekä
- e) viljelyslainoina uudisviljelysten raivaamiseen, kuivatusviemärien kaivamiseen ja teiden tekemiseen uusille viljelystiloille, joilla entuudestaan ei ollut sanottavasti valmiiksi raivattua peltoa, taikka sellaisille tiloille, jotka olivat vasta muodostuneet lisämaita ostamalla.
Valtionmaiden asuttamiseen saatiin kassan rahoja käyttää siten, että lainoja annettiin d- ja e-kohdissa mainittuihin tarkoituksiin valtion mailla olevilla viljelys- ja asuntotiloilla, jotka oli perustettu tai perustettiin eräiden lakien mukaisesti.[L 2][L 3]
Maanostolainat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siltä henkilöltä, jolle voitiin myöntää kassasta maanostolaina, vaadittiin, että:[1]
- hän on täysi-ikäinen eikä ole lainvoiman saaneella päätöksellä uudelleen tuomittu rangaistukseen sellaisesta rikoksesta, josta seuraa kansalaisluottamuksen menetys, sekä että henkilö hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
- henkilö ei ennestään omista maata tai vuokramiehenä hallitse sellaista vuokra-aluetta, jonka hän vuokra-alueiden lunastamisesta voimassa olevan lainsäädännön mukaan on oikeutettu omakseen lunastamaan;
- henkilö sitoutui kolmen vuoden kuluessa siitä lukien, kun hän sai tilan tai alueen haltuunsa, rakentamaan sille asunnon, jollei sellaista maan mukana lunastettu, ja jos tila oli viljelystila, aloittamaan sen viljelemisen;
- henkilön ei katsota olevan ilman valtion välitystä samalla kertaa hankkia itselleen maa-aluetta ja varustamaan sitä tarpeellisilla rakennuksilla; sekä
- henkilö ei ole aikaisemmin omistanut valtion tai kunnan asutustoiminnan kautta muodostettua tai vuokra-alueiden lunastamisesta voimassa olevan lainsäädännön mukaan lunastettua tilaa, josta hänen harkittiin sittemmin keinottelutarkoituksessa luopuneen.
Lisäksi sellaisella henkilöllä, joka halusi saada lainan viljelystilan ostamiseen, tuli olla sellaisen tilan viljelemiseen tarpeellinen taito sekä välttämätön maatalousirtaimisto tai sen hankkimiseen tarpeellinen luotto tai omat varat.
Myös ennestään olleen tilan omistajalle tai vuokra-alueen haltijalle, joka järkiperäisesti viljeli tilaansa tai vuokra-aluettaan ja oli raivannut siihen kuuluvat viljelyskelpoiset alueet kasvukuntoiseen viljelykseen, voitiin myöntää laina.[1]
Rakennuslainat ja viljelyslainat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siltä henkilöltä, jolle voitiin myöntää kassasta rakennuslaina, vaadittiin, että hän oli hankkinut lainkohdassa mainitun viljelys- tai asuntotilan tai lisämaan. Henkilöltä, jolle voitiin myöntää kassasta viljelyslaina, vaadittiin, että hän oli hankkinut lainkohdassa mainitun viljelystilan tai sen lisämaan.[1]