Aspazija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aspazija, oikealta nimeltään Elsa Pliekšāne (o.s. Rozenberga), (16. maaliskuuta 18655. marraskuuta 1943) oli latvialainen runoilija ja näytelmäkirjailija.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspazija syntyi ja vietti lapsuutensa lähellä Jelgavaa. Hänen vanhempansa olivat varakkaita maanviljelijöitä ja heillä oli varaa lähettää tytär opiskelemaan nykyistä lukiotutkintoa vastaavat opinnot Jelgavaan. Aspazija oli aktiivinen aikansa nuorisojärjestöissä. Hän lopetti opintonsa yllättäen vain vähän ennen valmistumistaan. Vuonna 1886 hän avioitui Wilhelm Max Valterin kanssa.

Aluksi Aspazija kiinnostui saksalaisesta kirjallisuudesta ja alkoi kirjoittaa omia tekstejä. Sanomalehti Dienas Lapa julkaisi hänen ensimmäiset tekstinsä vuonna 1887. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1891 ja kaksi seuraavaa vuotta Aspazija työskenteli kotiopettajana Jaunsvirlaukassa. Riikaan hän muutti vuonna 1893 ja kaupungin teatteri otti heti häneltä kaksi näytelmää esitettäväkseen.

Poliittinen aktivisti ja runoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näihin aikoihin Aspazija tapasi Janis Pliekšānsin eli Rainisin. Rainis oli journalisti, runoilija, juristi ja latvialaismielisen vasemmistolaisen Jaunā strāvan johtaja. Myös Aspazija liittyi tähän järjestöön. Avioliiton Aspazija ja Rainis solmivat vuonna 1897. Samoihin aikoihin Jauna strāvan toiminta kariutui ja nuoripari muutti Liettuaan, Panevėžysin kaupunkiin. Pian seurasi uusia vaikeuksia; poliittisen toimintansa johdosta Rainis tuomittiin karkotettavaksi Venäjälle vuosiksi 1899–1903. Aspazija seurasi puolisoaan ja sai julkaistuksi ensimmäisen runokoelmansa. Karkotuksessa aviopari käänsi Goethen tuotantoa latviaksi.

Tammikuussa 1905 puhkesi Pietarissa levottomuuksia. Ne johtivat vallankumoukseen. Myös Latviassa oli mellakoita ja 13. tammikuuta moni mieltään osoittanut latvialainen surmattiin. Aspazijan uutta näytelmää "Vaidelote" esitettiin tuolloin Riiassa ja yleisö tulkitsi sen kehotukseksi murskata tsaarinvalta. Vanha hallinto iski takaisin ja monia poliittisesti aktiivisia henkilöitä pidätettiin 1905–1906. Aspazija ja Rainis siirtyivät maanpakoon Sveitsiin. Siellä he asuivat Castagnolassa vuodet 1905–1920.

Itsenäisessä Latviassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspazijan kesähuvila Dubultissa

Palattuaan kotimaahansa Aspazija osallistui aktiivisesti naisasialiikkeeseen. Hän liittyi Latvian sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja hänet valittiin kansanedustajaksi. Rainis kuoli vuonna 1929. Tämän jälkeen Aspazija vetäytyi julkisuudesta. Hän asui joko kaupunkiasunnossa Riiassa tai kesäasunnollaan Dubuitissa.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspazijan ensimmäiset teokset edustivat realismia. Useimmat hänen töistään edustavat uusromantiikkaa, ja ne käsittelevät menneisyyttä ja siihen liittyviä romanttisia tapahtumia. Osa hänen näytelmistää herätti keskustelua, sillä niiden katsottiin hyökkäävän aikansa patriarkaalista yhteiskunnallista järjestystä vastaan.

Sveitsissä vietettyjen vuosien aikana kirjoitetuissa runokokoelmissa ei juurikaan ole yhteiskunnallisuutta. Ne keskittyvät kirjoittajansa sisäisiin tuntemuksiin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]