Artturi Kästämä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Artturi Leonard Kästämä (20. huhtikuuta 1892 Kauhava17. maaliskuuta 1935) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän toimi jääkärivärvärinä ja osallistui Suomen sisällissotaan Oulun suojeluskunnan päällikkönä.

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kästämän vanhemmat olivat leipuri Jaakko Kästämä ja Kristiina Lojlax. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Martta Maria Helinin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1913–1915. Hän suoritti useita eri kursseja Suojeluskuntain päällystökoulussa ja kävi Taistelukoulun vuonna 1932. [1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Kästämä hoiti lyhyitä aikoja Lapuan, Härmän, Kauhavan ja Alajärven nimismiehen virkoja vuosina 1913–1915 ja otti osaa jääkäreiden värväystoimintaan ennen kuin itse liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915. Hänet siirrettiin 11. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja komennettiin Suomeen, missä hänen tehtävänään oli värvätä uusia alokkaita ja toimia etappimiehenä muun muassa Kivijärvellä sijainneen itäisen etapin pohjoisimman aseman johtajana. Suomesta hän siirtyi marraskuussa 1916 Ruotsiin ja palasi takaisin jääkäripataljoonaan 12. huhtikuuta 1917. Pataljoonasta hänet laskettiin 18. joulukuuta 1917 siviililomalle Saksaan. [1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksasta Kästämä palasi takaisin Suomeen Tornion kautta 7. maaliskuuta 1918 ja liittyi Oulun suojeluskuntaan, missä hän toimi aluksi päällikön apulaisena ja myöhemmin päällikkönä. [1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kästämä astui sisällissodan jälkeen armeijan palvelukseen 27. toukokuuta 1918 ja ylennettiin kohta sen jälkeen vänrikiksi. Hänet sijoitettiin aluksi 1. Jääkärirykmentin II pataljoonaan. Uuden toimensa ohella hän toimi edelleen Oulun piiripäällikön käytössä. Hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1918 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hänet määrättiin nuoremmaksi upseeriksi 8. komppaniaan. Kaartissa hänet siirrettiin 10. helmikuuta 1919 alkaen Lapuan pataljoonan adjutantiksi ja 16. toukokuuta 1919 alkaen 9. komppanian päälliköksi. Kästämä erosi armeijasta 27. toukokuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen, missä hän toimi 1. kesäkuuta 1919 – 25. syyskuuta 1920 välisen ajan Riihimäen ja vähän aikaa Seinäjoen suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Myöhemmin hän toimi 31. joulukuuta 1920 – 18. maaliskuuta 1921 välisen ajan Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin sotilasohjaajana ja 1. toukokuuta 1921 – 1. marraskuuta 1922 välisen ajan Riihimäen suojeluskunnan paikallispäällikkönä sekä 1. maaliskuuta 1925 – 31. joulukuuta 1927 välisen ajan Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin X alueen päällikkönä, josta tehtävästä hän erosi ja toimi sen jälkeen asianajajana Riihimäellä ja Seinäjoella. Hänet on haudattu Riihimäelle. [1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975