Arthur E. Kennelly
| Arthur E. Kennelly | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. joulukuuta 1861 Bombay, Brittiläinen Intia |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 1939 (77 vuotta) Boston, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | itseoppinut |
| Instituutti |
Harvardin yliopisto, Massachusetts Institute of Technology |
| Oppilaat | Vannevar Bush |
| Tutkimusalue | sähkötekniikka |
| Palkinnot |
IEEE Medal of Honor, Howard N. Potts Medal (1918), Edward Longstreth Medal (1917) |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Arthur Edwin Kennelly (17. joulukuuta 1861 Bombay, Brittiläinen Intia – 18. kesäkuuta 1939 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat)[1] oli irlantilais-yhdysvaltalainen sähköinsinööri.
Kennelly syntyi Intiassa lähellä Bombaytä vuonna 1861. Hänen isänsä oli irlantilainen laivastoupseeri David Joseph Kennelly ja äitinsä oli Catherine Gibson Heycock. Äiti-Catherine kuoli kaksi vuotta Arthurin syntymän jälkeen. David Kennelly meni myöhemmin uudelleen naimisiin ja Arthurilla oli neljä sisarpuolta.[2][3]
Kennelly sai varhaiskoulutuksensa Englannissa ja Ranskassa. Koulun hän jätti 13-vuotiaana, mutta hän opiskeli itsenäisesti fysiikkaa, kun hän työskenteli sähköttäjänä. Kennelly jätti Englannin vuonna 1876 ja toimi tämän jälkeen useissa eri ammateissa, kuten apulaissähköteknikkona Maltalla, kaapaleita korjanneen höyrylaivan pääsähköteknikkona ja myöhemmin aluksen vanhempana teknikkona.[2]
Vuonna 1887 Kennelly muutti Yhdysvaltoihin ja pääsi Thomas Edisonin West Orangen laboratorioon apulaiseksi. Vuodet 1894–1901 hän työskenteli neuvoa antavana insinöörinä Edisonin perustamassa Edison General Electric Companyssä.[2] Yrityksen palveluksessa hän sai tehtäväkseen tutkia Harold P. Brownin kanssa vaihtovirralla toimivaa laitetta teloituksiin. Kennelly ja Brown ovatkin saaneet nimen ensimmäisen sähkötuolin keksijöinä.[3] Kennelly jätti General Electricin vuonna 1901, ja seuraavana vuonna hän perusti Edwin J. Houstonin kanssa konsulttiyrityksen.[2]
Kennelly tutki vuonna 1901 Guglielmo Marconin Newfoundlandissa vastaanottamaa radiosignaalia, joka oli lähetetty Britanniasta. Kennelly havaitsi, että radioaallot olivat saapuneet perille voimakkaammin, kuin mitä radioaaltoteoria mukaan oli mahdollista. Seuraavana vuonna Kennelly päätteli, että radioaallot olivat heijastuneet yläilmakehästä takaisin maanpinnalle. Brittifyysikko Oliver Heaviside esitti lähes samaan aikaan samanlaisen teorian. Radioaaltoja heijastavaa kerrosta kutsuttiinkin pitkään Kennelly–Heavisiden kerrokseksi (nykyään ionosfäärin E-kerros).[4]
Kennelly teki uraa myös yliopistomaailmassa. Hän toimi Harvardin yliopistossa sähkötekniikan professorina 1902–1930. Lisäksi hän opetti satunnaisesti Massachusetts Institute of Technologyssä 1913–1924.[4] Kennelly kuoli Bostonissa vuonna 1939.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arthur Edwin Kennelly
- ↑ a b c d e Arthur E. Kennelly IEEE Global History Network. 27.9.2010. IEEE. Viitattu 7.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Arthur E. Kennelly NNDB. Soylent Communications. Viitattu 7.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Arthur Edwin Kennelly Today in Science History. Viitattu 7.12.2010. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
