Arkeeiset muodostumat
Arkeeiset muodostumat ovat arkeeisen aionin aikana noin 4000-2500 miljoonaa vuotta sitten muodostuneita kallioperän osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Pohjois-Suomen 3100-2700 miljoonaa vuotta vanhat liuskealueet, jotka sisältävät felssistä gneissiä ja vihreäkivimuodostumia. Arkeeisista muodostumista on esimerkki myös osa Lapin Lapponia-superryhmästä, josta lötyy vulkaniittisia ja sedimenttisiä kivimuodostumia.[1]
Noin 4000 miljoonaa vuotta sitten maapallolle syntyi paljon meteorikraattereita. Meteori-iskun jälkeen paine maan vaippaosassa laski ja tämän seurauksena vaipasta purkautui magmaa, joka oli emäksistä, joskus ultraemäksistäkin. Tämä laava täytti pian laajojakin kraattereita emäksisillä ja ultraemäksisillä vulkaniiteilla, josta myöhemmin eroosion myötä syntyi sedimenttikiveä. Vulkaniittikerrostumien alakerrokset olivat paineen alaisia ja sulivat tonaliittisiksi granitoideiksi, granodioriiteiksi tai graniitiksi. Niistä Vulkaniiteista, jotka eivät sulaneet, muodostui amfiboliittinen resiitti. 3000-2700 miljoonaa vuotta sitten maapallon kuoren lämpötila oli laskenut huomattavasti maan syntyajoista ja stabiileja eklogiitteja alkoi vajota maan vaippaan, jolloin maankuoren alumiinipitoisuus lisääntyi. Yleensä 3600-2500 miljoonaa vuotta sitten syntyi paljon maankuorta.
Baltian kilven arkeeiset muodostumat jaetaan kahteen gategoriaan perustuen kahteen vuoripoimutukseen. Varhaisarkeeiset muodostumat liitetään saamilaiseen orogeniaan ja myöhäisarkeeiset muodostumat liitetään loppilaiseen orogeniaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ahti Silvennoinen: Pohjois-Suomen liuskealueet, kerrosintruusiot ja granuliittialue geologinenseura.fi. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ Martti Lehtinen, Pekka Nurmi, Tapani Rämö: ”Arkeeisen eonin pääpiirteet”, Suomen kallioperä, 3000 vuosimiljoonaa, s. 107-109. Suomen Geologinen Seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.